Tunnustan jännittäväni

Nyt on ruvennut pienesti jännittämään tuo ensimmäinen sytostaatti. Sopiiko se kummallinen marjakuusiuutecocktailwhateverseonkaan minulle lainkaan vai saanko siitä ensin jonkun anafylaktisen rajakokemuksen ja sitten ties mitä kipuja ja vaivoja... Opetellaanko täältä meiltä ajelemaan vauhdilla päivystykseen pumppuongelmien, punoitusten tai hengenahdistusten takia vai olisiko niin hyvä tuuri, ettei meikäläistä myrkyt liikoja heilauta? No, ainahan voi kuvitella olevansa menossa hunttiin eli ei tuo ripeästi siirtyminen uutta ole. Perheen edellinen myrkytetty selvisi loppujen lopuksi suhteellisen vaivoitta omasta taipaleestaan, ellei jälkipyykkiä oteta huomioon, joten luultavasti se oksenteluarpa ja muut pikavoitot osuvat minulle. 

Parina päivänä olen nyt tehnyt pihalla lumitöitä ja eilen kävin tarkastamassa, onko tuon "meidän" lampemme ympärys säilynyt ennallaan. Pitkään aikaan en ole lampea kiertänytkään ja muutenkin tullut tänä syksynä liikuttua vähemmän - kiire, laiskuus ja väsymys, leikkauksen jälkeen muutenkin joutui hetken ottamaan iisimmin. Eilisten lumitöiden jälkeen istahdin tutkimaan tuota paperinivaskaani ja huomasin, että lumitöitä en saisi tehdä kuin vasta parin viikon päästä. Höh, silloin noiden lumien ajoittaminen meni hiukkasen pieleen. Silloinhan ne työt on tehtävä, kun ne pihalle ilmestyvät, mikäli aikoo pihaltaan autolla poistua! Joka tapauksessa leikkauksen jälkeisen aktivoitumisen myötä ne nukutuksessa kadonneet jalkakivut ja rannekanavaoireet (jotka myös loistivat liki kaksi viikkoa poissaolollaan!) ovat palanneet. Ja sitä ja tätä ja vaikka mitä vaivaa voisin luetella, vaan mitäpä se hyvejää (hyvänen aika - olenko kaiken muun riesan lisäksi piilevästi puolankalainen 😨).

Lumityöt.

Tuossa saamassani paperinipussa on myös lista peruukinostopaikoista. Niinpä, kyllä tuo pitkään kasvattamani tukka mitä todennäköisimmmin lähtee. Sairaanhoitaja tosin toppuutteli leikkaamista, totesi, että joillakin hiukset ovat vain harventuneet, mutta eivät varsinaisesti lähteneet. Eiköhän tuo sopivasti jouluun mennessä ole selvillä omallakin kohdalla, kuinka tässä käy. Tällä hetkellä en suuremmin peruukista innostu. Enpä muista joko jossain tekstissä hehkutin feikkitukkayritelmääni, mutta kai sitä saa omissa jutuissaan vaikka joka päivä tarinoida samaa, jos haluaa. Jos paremmin osaisin, tällaisia kuvassa olevia (mutta fiksumman näköisiä) tekisin monen värisiä. Juhliin varmaankin minulle tyypillistä kultalankaa ja glitteriä? Eh-hehe, eh-hehe. Vaikka kyllähän sellainen kimallehörhöke voisi olla jouluna oikein soma. Pitää varmaan ruveta harjoittelemaan. Työ neuvoo tekijäänsä, väittävät. Tuo toinen tekele ei vielä lopullista kohdettaan varmaksi tiedä, mutta senkin reunoihin voisi väkrätä ainakin testimielessä jonkinlaiset roikukkeet, jahka se ensin reunansa saavuttaa. Vaikka sellaiset virkatus kiharat, tiedättehän, ne sellaiset, jotka kipristyvät ylihypättyjen silmikoiden vuoksi. Sellainen eppuluokalla tehtiin virkattuun kissaan hännäksi. Jos tässä virkkuukoukkua kärsii käyttää. Onnistuin nimittäin jollain kummallisella tavalla oikean käden peukalonkin viikolla kolhimaan. Kaatopaikkakuormaa lastattiin ja jotain vanhan laiturin kyllästetolpan pientä pätkää kärryyn heittäessäni peukku sen kanssa osumaa otti. En oikein käsitä, mitä tuossa tilanteessa tapahtui, mutta koukistaessa tuo on kipeä. Ei siinä mitään näy, eikä se painelemisesta ole moksiskaan. Haittaa kuitenkin kaikenlaista, etenkin sellaisia hommia, missä pitää pinsettiotteella jotain puristaa. 

Feikkitukkayritelmä.

Toinen tekele.

Hiusten lisäksi lähtevät kuulemma myös kulmakarvat ja ripset. Minun tuurillani loput naamakarvat luultavasti vain terhakoituvat, eikä tästä ruljanssista kuitenkaan ole minkään muunkaan sheivaamisen korvaajaksi. Tosin joku naamakirjassa kirjoitti, että kaikki karvat lähtevät. Hmm... tällähän tavallaan siis säästää satasia, jos vertaa karvanpoistohinnastoihin? Brasilialaiset sokerointeineen kalvetkoot, kun eurooppalainen marjakuusi astuu näyttämölle!

Pienenä sivujuonteena: Oli jostain syystä pakko googlata, kirjoitetaanko tuo kalvetkoot vai kalvetkoon, koot-muotoon päädyin. Samalla ensimmäistä kertaa elämässäni törmäsin moduksiin 'jussiivi' ja 'optaviivi'. Ja nyt varmaan joku toinenkin googlailee 😁.

Jo vuosia sitten olen esimiehelleni sanonut, että sitten, kun minun vuoroni on täyttää pyöreitä, en halua mitään julkisia juhlia ja puheita sun muita. Viimeksi asiasta keskustellessamme hän kysyi, että eikö edes kakkukahveja. Sanoin, että työkavereille voi kunta sellaiset puuhata, jos haluaa, en halua sen suhteen olla esteenä, mutta kahvit voi hyvin olla silloin, kun itse olen sillä palkallisella synttärivapaalla. Minusta on aivan kamalaa olla minkään juhlan tai huomionosoituksen keskipisteenä! Ylimääräinen palkallinen vapaapäivä olisi kelvannut, mutta nyt menee sitten sekin sivu suun! Oletan, että sitä ei voi siirtää jemmaan odottamaan töihinpaluun hetkeä? BTW, tuo mainittu hetki koittaakin sitten vasta kesän kynnyksellä, sairauslomaa minulle kirjoitettiin syöpäpolilta heti kättelyssä toukokuun loppuun. Muutama päivä töitä ennen kesälomaa (olettaen, että tuolloin työkunnossa olen). Ymmärrän, että sijaisen kannalta tämä on keljua, mutta ei minulla niin runsaita rahavaroja ole, että ehdoin tahdoin haluaisin omalta kohdalta rahan tuloa estää. On tuo kevään muutama kuukausi kuitenkin tuossa jo taloudellisesti hivenen kehnompaa aikaa. 

Keljua tämä on myös "asiakaskuntani" kannalta. Ovat urallaan jo melkoisen monta laumanjohtajaa joutuneet kohtaamaan ja taas tämä vuosi menee rikkonaiseksi. En tätä kuitenkaan suunnitellut, mutta huomaan olevani työnantajalle melko kehno sijoitus. Ehkäpä siellä manaillaan, ettei taannoisissa YT-neuvotteluissa päädytty kunnan ja näiden ns. asiakkaiden kannalta kohdallani parempaan ratkaisuun. Tällä nyt mennään kuitenkin, koska muita vaihtoehtoja ei ole. Enkä aio ruveta tässä muiden ihmisten harmeja harteilleni kovin aktiivisesti ottamaan.

Ulkona pakkasta -15°C, auto on piuhassa, joten jospa tästä painuisi ensin hakemaan polttopuita puukuurista (mummolassa käytettiin tuota sanaa, pidän siitä, vaikkei se yleensä sanavarastooni kuulukaan), sitten poikkeaisi päivän multikätköllä. Noita on tullut yhdessä joitakin etukäteen selviteltyä näitä tällaisia päivä varten, kun emme ole molemmat yhtä aikaa paikalla. Seuraava "pakollinen" kätköreissu osuukin sitten tuolle ensimmäiselle sytopäivälle. Nähtäväksi jää, jaksanko purkille edes seuraksi vai vaihtuvatko meillä aukkopäivien yksinkätköilijän roolit. Seutukunnan kätköttäjät voisivat itse asiassa hivenen kysellä, milloin meillä mitäkin kätkötyyppiä tarvitaan ja noina päivinä kiikuttaisivat tänne meille lokikirjan kirjattavaksi. Vink, vink 😀