Ohi ja alussa

Omituinen olo. Ei fyysisesti, mutta päässä. Varsin hyvin tiedän, että tämä polku on vasta alussa, mutta joku osa päänupissa yrittää selittää, että nyt se on sitten ohi. Mikä on ohi? Ei mikään muu, kuin ensimmäiset askeleet eli leikkaus esivalmisteluineen.

Eilisestä piti vielä muistiin kirjata leikkurista kaksi asiaa: Ensimmäisen kerran minuun asennettiin unensyvyysmittari. Muutama pienillä piikeillä kiinnittyvä lätkä painettiin ympäri päätä. Lähinnä tuntui siltä, kuin sellaisen piikkijoogafakiirimaton muoviset pyörylät olisi panettu ohimoille. Anestesiahoitaja kertoi, että on heillä toki viisi eri tapaa seurata unen syvyyttä leikkauksen aikana, ja mieluusti tätäkin käyttävät. Hyvä, kyllä mieluusti operaation ajan ihan syvässä unessa on. Sitä en tullut kysyneeksi, mitä ne muut tavat ovat.

Niistä näytöllä ennen leikkausta olevissa kuvissa oli yksi erillinen piste. Lääkäri oli sanonut sen olevan koepalan oton yhteydessä laitettu merkki. Leikkurissa kysyin, olisiko se jätetty sinne, jos koepalasta ei olisi tullut syöpädiagnoosia. Eivät osanneet sanoa, eivät myöskään tienneet, mitä ainetta se on. Eipä tuollakaan väliä, sinnehän se muun roinan mukana patologille sekin meni,

Yö Novan kotiutusyksikössä meni ihan mukavasti. Samalla aikataululla siellä yölläkin heräilin kuin kotonakin. Sain olla ilman huonekaveria, koska ei meitä yöpyjiä kovin montaa siellä ollut. Siitä huolimatta tuli vaistomaisesti vessassa käydessä käännettyä ovesta VAPAA/VARATTU -lappunen mennen tullen. On muuten hassua, että upouudessa rakennuksessa ei ole tuollaista otettu huomioon. Teipillä kiinnitetty narun päässä roikkuva käännettävä, muovitettu lappunen. Olisihan sen jotenkin muutenkin voinut hoitaa, jos suunnittelija olisi ajatellut asiaa.

Kuuden jälkeen yöhoitaja Satu kävi tuomassa pari aamulääkettä ja toivotteli hyvät jatkot. Käski vielä ottaa torkut ennen aamiaista. Tein työtä käskettyä.

Illalla olivat käyneet kyselemässä, mitä aamupalaksi haluan. Olisin jotenkin ajatellut, että aamuevästelykin hoituisi sieltä samasta käytävän puffetista, tai ainakin niin, että aamupalakärry puuroineen tulisi sen puffetin täydennykseksi, mutta huoneeseen sen murkinan uhkasivat tuoda. Leipätiedusteluun vastasin, että haen tuolta kaapista ruispalat, enkä halua vuokaleipää. Edellisen sairaalavierailuni yhteydessä mainittu vuokaleipä oli lähinnä kuivaa, tiivistä sahanpurua. Kuuntelivat toiveeni: Ei tullut leipää, mutta mainitulle leivälle kuuluvat päälliset sain erillisessä kupissa. Oltermannia ja salaatinlehti. 

Yöllä valaistuin ja keksin niiden juukelin tukisukkien oikean käyttötavan. Kyllähän se minulle oli sanottu siellä rouvien 645 pukeutumistilassa: "Aukko tulee sitten päkiän kohdalle." Siellä yritin tuota sukan kärjen aukkoa jalkapohjan alle päkiän kohdalle sovitella ja muistan hämärästi, että opastettiinhan minua siellä. Tarkoitti siis sitä, että se sukka vedetään niin pitkälle, että avoimen kärjen reuna tulee jalkapöydän ja päkiän ympärille. Ei siis sinne jalan alle. Muistan nuo oikealla tavalla siellä laittaneeni, mutta jostain syytä ne olivat päivän aikana tiukkuudestaan huolimatta jotenkin löpsähtäneet ja olin päätynyt jälleen sitä sukan kärjen avointa päätä sinne jalan alle sovittelemaan. Kovasti häiritsi jo illalla se, että aina joku varvas siitä reiästä päätyi maailmaa katselemaan. Kun yöllä ties kuinka monetta kertaa niitä yritin unissani vedellä varpaiden peitoksi, yht'äkkiä tajusin, kuinka niiden pitikään olla. Miten voi ihminen olla näin tyhmä?

Aamupalan jälkeen jälleen uusi hoitajatuttavuus, Olli, tuli tarkastamaan tilanteen. On sitä ihminen turhamainen. Olin jo vaihtanut osittain omat vaatteeni, mutta vielä oli sairaalan pyjamantakki päällä. Mahamakkarat tahtoivat kovastikin housunkauluksen päälle ja minä hömelö hädissäni vetämään peitonkulmaa niitä kätkemään, KOSKA HUONEESSA ON MIES! Ei sillä väliä, että joku palasteltu, teipattu tikkitissi olisi siinä Herra Hoitajan silmäin edessä, mutta että mahamakkarat! Niin kuin moisella olisi mitään väliä. Tosin tarkemmin ajatellen olin kyllä tainnut samoin toimia aiemmillakin tutkimuskerroilla eilispäivänä ja illalla, mutta silloin se oli luontevampaa, koska olin kokonaan sairaalan muotivetimiin sonnustautunut ja pyjamassa kuuluukin olla peiton alla.

Joka tapauksessa Olli poisti ylimääräiset teippaukset ja kertoi kaiken olevan kunnossa. Kyselin häneltä, laitetaanko nuo vaikeakäyttöiset, mutta muuten varsin mukavat tukisukatkin sinne samaan Sakupen pyykkipussiin, mihin muukin lainavaatetus menee. Sukissa kun ei sitä Sakupen logoa ollut. "Oi vie ne kotiin! Ovat oikein hyvät sukat pitkillä lennoilla. Paljon tavallisia lentosukkia mukavammat, koska näissä on avoin kärki." Aivan, juuri sitä avointa kärkeä minäkin ihastelen, tosi kätevä 😂. Otin sitten sukat mukaan ja nyt minulla on reisimittaiset valkoiset tukisukat. Pitää ehkä varata lento jonnekin. Voisipa varatakin, kunhan ensin tietää, miten ja millä aikataululla tämä homma etenee. Lieneekö tässä mitään hetkeä missään kauempana poiketa joulun tienoilla?

Niitä kotiutuspapereitakin hoitajan kanssa katselimme. Näytin yhden merkinnän ja kysyin, mitä hän siinä näkee. Samoin näki kuin minäkin. En kuitenkaan usko merkinnän tehneen henkilön tarkoittaneen, että tämän leikkelyn jälkeen pitäisi olla kolme viikkoa käymättä suihkussa. Ympäristörikos moinen olisi. Kaksi päivää riittäköön. Hoitaja-Olli nyökkäili kannustavasti päätelmälleni.

Kipuja minulla ei ole. Jossain käden asennoissa kyllä tuntee sen, ettei kaikki ole aivan normaalisti, mutta se lienee normaalia. Pientä epämukavuutta nuo yötä-päivää pidettävät liivit tuovat. Minä kun olen tottunut kotioloissa niiden osalta luomuna kuljeksimaan. Nyt täytyy sitten pitää, ettei haava repsahtele. Ehkäpä tämä sujuu, kun päättää niin. "Kaikkeen tottuu", sanoi pässi, kun päätä leikattiin, väittävät.

Auton rattiin minua ei päästetty, vaan hovikuljettajani lähti käyttämään minut työmaalla, jotta sain toimitettua sairauslomatodistuksen pikaisesti pomolle