"Lomamietteitä"
Mietiskelen tässä sanojen ’tauti’ ja ’sairaus’ eroa. Duodecimin läkketieteen sanasto kertoo taudin olevan määritettävissä oleva, eri ihmisissä samantapaisin oirein ilmenevä sairaus, kun sairaus puolestaan on psykofyysisen rakenteen tai toiminnan poikkeavuus, joka aiheuttaa tilapäistä tai pysyvää haittaa, vajaatoimintoja tai vammaisuutta (tauti sekä siihen liittyvät tunteet ja reaktiot). Itselle tauti tuo mieleen sellaisen, joka tulee ja menee, tarttuu jotenkin jostain tai ainakin viruksiin ja bakteereihin liittyy. Sairaus minulle on laajempi käsite. Silti oli kirjoittamassa, että on eräällä tavalla onni, että tämä tauti juuri nyt minuun tuli, jos joskus on tullakseen. Mennään nyt tuolla tauti-sanalla, kaipa näitä samantapaisia oireita muillakin syöpäläisillä on. (Hmm, mielenkiintoinen sana tuokin…). Paitsi, ettei minulla mitään varsinaisia oireita ole ollut, ei ainakaan sellaisia, mistä vaikkapa työterveys olisi mitään syöpään liittyvää ääneen edes ajatellut.
Sikäli tämä tauti on siis onni, että tavattoman väsynyt olen ollut jo tolkuttoman pitkän ajan, kuukausi- ellei peräti vuosikaupalla. Tokkopa koskaan selviää, mikä osuus tällä kaikella on tuohon väsymykseen ollut, ellei nyt sitten hoitojen jälkeen olo yllättäen muutukin tavattoman virkeäksi. Työterveydessä väsymyksen selvittely jäi siihen, että sattumalta kesällä huomasin omakannassa kilpirauhaslabrojen tulokset ja lääkärin maininnan ’Ei jatkoseurantatarvetta.’ Toki se viittaa niiden nimenomaisten arvojen jatkoseurantaan, mutta huomasin loukaantuvani siitä, ettei sieltä minuun otettu yhteyttä millään tavalla. Toisaalta, enpä itsekään enää tuon jälkeen heille soitellut. Jatkoin väsyneenä olemista ihan omin voimin.
Nyt on sentään mahdollisuus levätä jonkin aikaa (en suostu ajattelemaan sitä, että ehkäpä yöunet ja päivärytmi eivät välttämättä leikkelyn jälkeen ole niitä kaikkein virkistävimpiä). Helpompi olisi antautua lepoon ja itsensä hoivaamiseen, jos tietäisi varmaksi, kuin pitkän sairausloman tästä saa. Nimenomaan ’saa’, ei ’joutuu ottamaan’. Eihän sitä tietysti voi etukäteen tietää, mutta kaikkien kannalta olisi huomattavasti selkeämpää, jos olisi jotain muuta tietoa kuin ”kuukausi nyt ainakin”. Sekin, että kuukausi vai neljä viikkoa? Tiedä häntä, itsenäisyyspäiväviikonloppuun saakka lomaa anoin. Sytostaattien tarpeesta ei tässä vaiheessa tiedä, sädehoidoista puolestaan ei kukaan ole vielä kertonut, saako niiden ajaksi sairauslomaa (en tosin tajunnut kysyäkään, oma vika siis) ja jos saa, kauanko ne kestävät. Olisi esimiehenkin – anteeksi, esiHENKILÖN – kannalta kätevämpää, jos olisi tiedossa vaikkapa jouluun saakka nämä systeemit. Tai olisi edes suoraan heti kättelyssä kerrottu jotain yleisiä linjoja siitä, missä aikahaarukassa tämän tyypin hoidoissa keskimäärin on menty.
Pitäisi lähteä ulos, vaikka rymyämään jonnekin, mutta minun tuurillani kuitenkin onnistun itseni telomaan johonkin oksaan tai kastelen kenkäni ja sitten vilustun ja koko operaatio itseaiheutetuista syitä johtuen sitten siirtyy.
Sikäli tämä tauti on siis onni, että tavattoman väsynyt olen ollut jo tolkuttoman pitkän ajan, kuukausi- ellei peräti vuosikaupalla. Tokkopa koskaan selviää, mikä osuus tällä kaikella on tuohon väsymykseen ollut, ellei nyt sitten hoitojen jälkeen olo yllättäen muutukin tavattoman virkeäksi. Työterveydessä väsymyksen selvittely jäi siihen, että sattumalta kesällä huomasin omakannassa kilpirauhaslabrojen tulokset ja lääkärin maininnan ’Ei jatkoseurantatarvetta.’ Toki se viittaa niiden nimenomaisten arvojen jatkoseurantaan, mutta huomasin loukaantuvani siitä, ettei sieltä minuun otettu yhteyttä millään tavalla. Toisaalta, enpä itsekään enää tuon jälkeen heille soitellut. Jatkoin väsyneenä olemista ihan omin voimin.
Nyt on sentään mahdollisuus levätä jonkin aikaa (en suostu ajattelemaan sitä, että ehkäpä yöunet ja päivärytmi eivät välttämättä leikkelyn jälkeen ole niitä kaikkein virkistävimpiä). Helpompi olisi antautua lepoon ja itsensä hoivaamiseen, jos tietäisi varmaksi, kuin pitkän sairausloman tästä saa. Nimenomaan ’saa’, ei ’joutuu ottamaan’. Eihän sitä tietysti voi etukäteen tietää, mutta kaikkien kannalta olisi huomattavasti selkeämpää, jos olisi jotain muuta tietoa kuin ”kuukausi nyt ainakin”. Sekin, että kuukausi vai neljä viikkoa? Tiedä häntä, itsenäisyyspäiväviikonloppuun saakka lomaa anoin. Sytostaattien tarpeesta ei tässä vaiheessa tiedä, sädehoidoista puolestaan ei kukaan ole vielä kertonut, saako niiden ajaksi sairauslomaa (en tosin tajunnut kysyäkään, oma vika siis) ja jos saa, kauanko ne kestävät. Olisi esimiehenkin – anteeksi, esiHENKILÖN – kannalta kätevämpää, jos olisi tiedossa vaikkapa jouluun saakka nämä systeemit. Tai olisi edes suoraan heti kättelyssä kerrottu jotain yleisiä linjoja siitä, missä aikahaarukassa tämän tyypin hoidoissa keskimäärin on menty.
Pitäisi lähteä ulos, vaikka rymyämään jonnekin, mutta minun tuurillani kuitenkin onnistun itseni telomaan johonkin oksaan tai kastelen kenkäni ja sitten vilustun ja koko operaatio itseaiheutetuista syitä johtuen sitten siirtyy.
Kommentit
Lähetä kommentti