Teipinvaihto

Wohoo, olen onnistuneesti saanut haavateipin pois! Sen verran hankala on vasemmalla kädellä saada uutta siivosti entistä korvaamaan, että hyvällä omallatunnolla makoilen odottelemassa, että mies palaa työkeikalta avustamaan. Tissi se on parsittukin tissi, joten ihanhan tässä on isänpäivämeinikiä ilmassa 😂.

Kävin pienen lenkin kävelemässä, en vimmattua vauhtia, enkä kauas. Puolisen tuntia, reilut kaksi kilometriä. On aivan liian helppoa jäädä vain sohvan pohjalle makoilemaan ja selittää itselle, että olisi muka nyt jotenkin sairas, koska on sairauslomalla. No juu, kai sitä hiukan verta on menettänyt, mutta kun hemoglobiinitkin huiteli jo alunperinkin viitearvojen yläpuolella, eikä ferritiinikään ainakaan keväällä niin tavattoman huono ole ollut, ei yhden leikkauksen pitäisi juurikaan horjuttaa mihinkään. Liikkeelle pitää itsensä saada. Kesällä moinen oli helpompaa, tosin kyllä vuosi sittenkin ihan säännöllisesti kävin kululla tuon kintun kanssa. Ehkä tämä tästä, eihän maratoneja sentään tarvita.

Joka tapauksessa tämä oli sikälikin suunniteltu homma, että tänään tuon haavateipin vaihtaisin, kun se kerran on käsketty 1-2 kertaa ennen tikinpoistoa vaihtamaan. Nimenomaan se teippi, ei sidosta. Sen otin pois jo pari päivää sitten. Erilaisia oheita näkyy eri sairaanhoitopiireissä olevan.  Jotkut TAYS:in sivut sanoivat, että haavateippiin ei kosketa, vain sidokset laitetaan uusiksi, jos tarvitsee. Päätin nyt kuitenkin noudattaa noita minulle suunnattuja neuvoja. En tiedä, miksi se on aina jotenkin tavattoman hankalaa saa nuppi uskomaan, että kyllä ne tikit enimmäkseen kestävät, vaikka pientä venytystä teipinpoistossa tulisikin. Ihan piti penkillä suihkun alla istua ja pikku hiljaa nitkutella, mutta irtosihan tuo. Paljon mainostetusta käsidesistä, eikä Neo-Amiseprtstakaan ollut mitään hyötyä, mitä nyt saivat liiman sellaiseksi tahmaiseksi löllöksi, joka tarttui joka paikkaan. Sitä paitsi moisten aineiden käyttö niissä ohjepapereissa kiellettiin, ellei ole erikseen käsketty. Vedellä siis puljasin loppuun, enkä yhtään tunnusta, että aineita käytin. 

Melkein huono olo siinä jännätessä iski. Yhtään ei kuitenkaan tihku uutta verta tai mitään muutakaan mistään. Kainalon puoleinen pää tuota vekkiä on ärsyttävän arka, haavan reunat pullottavat ja tikin päät pistävät. Hiertää väistämättä, ellei varta vasten keskity pitämään kättä irti vartalosta. Kaipaa pehmusteita öin ja päivin. Suunnattoman mielenkiintoista. 

Joku söi just mun loputkin suklaat. Mitä mä nyt teen teipinlaittajaa odotellessani? Pah.