Novassa!

Nova.

"Onko 645 tänne naisten puolelle?" Minun lapussani luki 2000 ja risat. Hiukan siinä siipan kanssa ihmeteltiin, kun jatkuvasti kävivät tuota kuus-neljä-vitosta huutelemassa ja mietittiin, miksi monella sama numero. Kunnes sitten hiukan ennen seitsemää joku huuteli tarkemmin: "Onko vielä saapumisajalla 6:45 olevia naisia paikalla?"

Samperi ja kaikki muutkin rumat sanat siihen syssyyn! Mitä virkaa sillä numeroidulla lapulla on, jos sillä ei ole mitään virkaa!? Rouva numero 645 ryntäsi sitten muiden rouvien numero 645 joukon jatkoksi toteamaan, että muut olivat jo saaneet hemmetin tukisukkansa ja sairaalan suloiset pumpulipöksyt ja muut muotiasusteet puettua ja pikku hiljaa katosivat toisesta ovesta aulaan odottelemaan. Minä sitten perässä siinä vaiheessa, kun seuraavia huudeltiin sisälle. Sitä en kuullut, olivatko he seitsensatasia, seitsemän - nolla - nollia vai kello 7 sakkia. Ovesta päästyäni pyyhälsin sitten takaisin alkuperäisen odotusaulan päähän huutelemaan saattajaa seuraksi. Se seuranpito jäi tosin lyhyeksi, koska vuoron perään firman toilettipalveluita käytimme ja hänen vuorollaan minut napattiin haastateltavaksi. Ymmärsi poistua vaimon kadottua. Vielähän nuo minut kyllä palauttivat panadolilla vahvistettuna. Lääkäri sitten kutsui juttusille. Manaili välillä tietokonettaan, mutta ylpeästi totesi, että nuoremmat osaavat tuon digimaailman paremmin, mutta hänellä on leikkurista sen verran jo kertynyt vuosien varrella kokemusta, että uskoo vahvasti sen puolen osaavansa vastaavasti paremmin. Fiksun oloinen nainen kaiken kaikkiaan, ylilääkäri Elina Nieminen. Kysyi, tarvitsenko sairaslomaa ja kun kerroin tarvitsevani, hän tiedusteli, että eilisestäkö. Pienesti pöyristyi kuullessaan, ettei sitä minulle oltu jo aiemmin luvattu ja sanoi sen ilman muuta kirjoittavansa. Saa nyt sitten nähdä, kuinka työnantaja asian hoitaa, kun jo palkatonta ehdin hakea. Kirjoitettuaan tarvittavat lappuset hän saatteli minut sitten vielä aulaan odottelemaan hetkeksi. Puolisen tuntia aamutelkkua tuijottelin ja sitten pääsin kävelylle kohti leikkaussalia numero 19. 

Sangen mukavaa sakkia sielläkin, vaikka eivät minuun tippaa saaneetkaan menemään. Kuulemma suoneen meni, mutta sitten läppä tökkäsi vastaan, eikä antanut periksi. Kahdesta kohdasta kokeilivat kahden ihmisen tarmolla, samoin tuloksin. Töks, eikä edennyt. Sitten totesivat, että "Vanni laittaa, se osaa nämä vaikka silmät kiinni!" Fanny, anestesialääkäri sitten tulikin ja sujautti tipan hetkessä paikalleen. Kehotin häntä pitämään kuitenkin silmät auki.

Ja ei, ei ollut kännyä leikkurissa mukana. Jälkitallenne tämä kuva.

Selitti siinä, mitä ainetta milloinkin minuun menee. Langoitetun tissin kuvat monitorilla edessäni vaihtuivat Windowsin maisematarjontaan (olin näkevinäni Windowsin logon ruudulla). Kiinnostuin yksinäisestä puusta, joka kasvoi hyvän näköisen rannan tuntumassa kuitenkin  sen verran etäällä vedessä, että sinne olisi kiva tehdä kätkö. Eivät tienneet, mistä  päin kuva on, en siis voi tarkistaa seudun kätkötilannetta. Kovin kauaa emme maisemista siinä keskustelleet. Kuviin kuulemma liittyy myös musiikki, mutta hoitajien sanoien mukaan se saa henkilökunnankin yleensä vaipumaan muihin mietteisiin, joten sitä eivät soittaneet ainakaan minun kuulteni. Ärsyttää, kun en muista, millä sanalla sitä musiikkia nimittivät. Ei ollut hissimusiikki, ei ollut baarimusiikki, ei biitsimusa... muistelen sen alkaneen s-kirjaimella. Saa opastaa oikean sanan etsimisessa, etten ihan boomeroidu tietämättömyyteni vuoksi! Sitten minulle sanottiin, että nyt menee nukutusaine, saattaa hiukan kirvellä ja outo olo tulee päähän. Jep, tuli outo olo, vain hetkeksi ja tuohon toiseen päähän. Rupesi nivusia nipistelemään. Pää kuin pää, toimiva aine kuitenkin oli, koska taju lähti.

Heräämössä sitten tulivat juttelemaan, vaikka olisi uni mulle maittanut. Ei pahempia kipuja, mutta koska kuitenkin koko ajan jonkin verran kipeältä tuntui, antoivat sekä suun kautta jotain että hyödynsivät Fannin onnistuneita asennustöitä. Hivenen hutera olo, mutta ei pahoinvointia. Hyvät dropit sitäkin vastaan olivat leikkurissa antaneet. Heräämön henkilökunnalla oli hieman ylimääräistä ohjelmaa, koska heidän tietokonekirjauksensa eivät suostuneet menemään eteenpäin. Vähän väliä omien sanojensa mukaan joutuivat koneitaan "assosioimaan" (outo sana) ja sitten pari asioista ymmärtävää juoksi niitä laitteita näpyttelemässä. Sinne jäivät vielä pulmiensa kanssa, kun minut jo pois siirrettiin.

Nyt makoilen kotiutusyksikössä. Toki olen käytävälläkin haahuilemassa käynyt, ei tänne huoneeseen päin sentään noin nättiä oven kuvaa näy kuin käytävän puolelle. Koska minulle alun perin viime viikolla kerrottiin, että yöksi taloon jään, jotta minut voidaan opastaa dreenin puhdistukseen, minä tuosta lupauksesta kiinni pidän. Kotiinkin täältä olisin jo päässyt, mutta siellä kotona on mies, jolle olen luvannut vapaaillan. Hällä on joku uusi lelu, jonka ominaisuuksiin ja käyttöoheisiin on taatusti parempi tutustua ilman rouvan sivuhuomautuksia. Ja myöntää täytyy, kyllä mulla edelleen on ikään kuin kunnon kinkereiden jälkeinen pientutina päällä. Väsyttää armottomasti, mutta sehän ei mikään uusi asia meikäläisellä ole.

Sitä puhdistusopastuksen kohdetta eli dreeniä minulle ei tosin laitettu. Kaiken kaikkiaan hoitajan mukaan on siivosti tämä homma hoidettu, suunnitelmien mukaan kuulemma meni. Kunhan patologi on kolmisen viikkoa saamallaan mössöllä leikkinyt, minullekin kerrotaan jotain tarkempaa. 

Sain nivaskan papereita kouraan, ohjeet jatkoa varten. Hoitaja kertoi ompeleiden olevan sulavia, eikä poistoa tarvita. Lääkärin tekstissä lukee "poistettavat ompeleet". Lääkärin lapun mukaan kahden viikon kuluttua hoitaja poistaa ne kontrollikäynnin yhteydessä. Yhdessä saamassani lapussa oli päivämäärä ja ohje varata tikinpoistoaika omalta terveysasemalta. Ja yhdessä lapussa samalle päivämäärälle aika hoitajalle tänne Novaan. Koska minua oli paperit saadessani kehuttu asialliseksi (HAH!) ja siksi uskalsivat ne minulle jättää omin neuvoin tutkittavaksi, osasin päätellä, mikä tieto on oikea. En malttanut kuitenkaan olla huomauttamatta moisesta tietoristiriidasta. Tuossa vaiheessa hoitaja huokaisi, että "aamulla näistä tarkemmin sinulle olisi sanottu, ihan sellainen yleisohjepaketti tämä on". Sitten hän yliviivaili tarpeettomia siinä. Ei mulle kiukkuinen ollut, mutta varmaan katui asiallisuusoletustaan, koska nyt "joutui" kiireissään ylimääräistä hommaa tekemään.

Että hyvä täällä on olla. Tokkopa tuohon viereen yöksi toista potilasta tulee, kuulemma harva haluaa jäädä, jos on mahdollista kotiin päästä. Evästä täällä saa, jääkaappi ja kahviautomaatti löytyy käytävältä. Lihapullia, broileripastaa ja juuressosekeittoa voi ihan itse mikrossa lämmitellä. Mehut, jugurtit, hedelmät sun muut kuuluvat myös majapaikan antimiin. 

Huomenna aamulla sitten kotiin. Ehkä ehtii tuo valkoinen materiaalikin yön aikana maan pinnalta kadota. Sitä en kaipaa.