Ovitiivisteistä rintaliiveihin

Omaa mieltään on kiinnostava seurata. Nyt, kun työasiat ovat jokseenkin pois päiväjärjestyksestä, huomaan ajautuvani tulevan pohtimiseen. Toki unissa tuli vielä mieleen porraskäytävän B200 oven tiiviste, josta unohdin ilmoittaa huoltomiehille, on repsottanut jo muutaman päivän. Tokihan siitä voisi vielä vaikka mailia jollekulle laittaa, mutta toisaalta ajattelen, että on tuolla talossa muitakin ihmisiä, jotka taatusti saman asian päivittäin huomaavat, joten ei tuo minun harteillani ole. Joku muukin työasia eilen vielä kummitteli mielessä, mutta en sitä pysty nyt muistamaan.

Unissa tulee kaikenlaista muutakin. Olen kahtena viime yönä hyvästellyt rintani, samoin unessani teki mieskin. Ihan sillä tavalla vain ohimennen, tavallaan sivulausessa, ilman suuria seremonioita. "Heippa, oli kiva tuntea sinut!" Joka tapauksessa unessa tiesin, että tämä matkakumppani tästä aikoo ainakin osittain poistua kuvioista. Olemme myös unessani yhdessä rapsuttaneet selästäni jotain ja miettineet, että ei se varmaankaan syöpää ole, vaan ihan jotain tavallista muuta vain. Mitä, se jäi epäselväksi, mutta sitä saattoi ravistella iholta pois. Jotenkin nämä alitajuntaan kuitenkin tulevat. Ilmeisesti en kovin suuresti ainakaan vielä sure tulevaa ulkonäkömuutosta, mutta taidan jossain mielen syövereissä pohtia sitä, että jokainen näppy ja läntti iholla on nyt sitten taatusti syöpää. Toisaalta, jos olisi, hyvähän nekin olisi samalla löytää ja hoitaa, mitä hoidettavissa olisi. Joten mitäpä noita pohtimaan.

Unen rajamailla pohdin tulevaa lankamerkintää, siitä en sentään vielä unta nähnyt. Eilen se rupesi jännittämään ja ensimmäisen kerran sen ääneenkin illalla sanoin. Hirvittää ajatus, että jotain terävää minuun tungetaan tyyliin "toimenpide ei vaadi puudutusta". Kuinka voin taata, että osaan olla paikallani enkä kampea karkuun, jos pelkään, että kuitenkin se koskee?  Muistan erään polvipunktion terveyskeskuksessa, jonkinlaisen paniikkikohtauksen tms. sain. Siinä sitten lääkäri yritti rauhoitella, ottaa käsivarttani pois naaman päältä, että henki kulkisi paremmin. Tätä miettien se ensi yö sitten meneekin. Seuraavanakaan en luultavasti nuku, koska en uskalla, ettei se lanka sitten heilahda, jos sen minuun lopulta onnistuvat saamaan. Toki sellainen hyöty tästä kaikesta voi olla, että tarvitseepa sitten tiistaina vähemmän nukutusainetta, kun olen jo valmiiksi puoliunessa valvomisten jälkeen.

Huomenna olisi hammasröntgenkin ennen tuota lankahommaa ja gammakuvausta. En tullut kysyneeksi, onko jotain haittaa siitä, että monenlaista kuvausta samana päivän harrastetaan, mutten taida viitsiä moisesta aamulla enää mihinkään soittaakaan. Kyllähän röntgeneitäkin joskus joudutaan ottamaan useita samana päivänä. Sitä paitsi ei kai minkään valtakunnan säteily-yliannostuksesta muuta voi seurata kuin syöpä. Että sikäli homma hallussa 😁.

Rintaliiviostoksillekin tästä vielä tänään joutuu. En minä omista kuin yhdet kaarituettomat, sellaiset kummallisen väriset, jotka halvalla vuosia sitten sain. Joskus ostin ne moporeissuja varten, ettei kaarituki tökkäise keuhkoon, jos satun sillä moposella pahasti kaatumaan. Ei niillä yksillä pärjää kahta viikkoa yötä päivää, kuten määräys on, kaupoille on poistuttava. Ärsyttävää, siihen menee rahaa 😠.