Uudenvuodenlupauksia

Varoittelevat aina kaikki viisaat uudenvuodenlupausten tekemisestä. Harvoin mitään varsinaisia lupauksia olen tehnyt, pikemminkin monenlaiset lopettamiset tai aloittamiset ovat yleensä osuneet jonkun muun kuukauden alkuun. Nyt lupaan monenlaisia juttuja yrittää. Lupaan myös olla vajoamatta syvään morkkikseen, jos vuoden ensimmäinen päivä tai kuukausi tai mikä hyvänsä osoittaa jonkun tai kaikkien yrittämislupausteni osuneen aivaan väärään ajankohtaan, eikä kohtalo tue tavoitteitani. Moni näistä alla mainituista asioista on tosin jo tämän kuluvankin vuoden aikana jossain vaiheessa toiminut hyvin, joten saattavathan nuo osin onnistuakin.

1) Suklaa, turmioni ja hurmaajani! En vuosiin sentään ole enää ostanut kaupasta kahta levyä ja syönyt toista kuin voileipää kotimatkan varrella. Ei tehnyt aikoinaan tiukkaakaan tuhota kokonainen suklaalevy ja aloittaa toista kahden kilometrin ajomatkan varrella. Nyt joulun aikaan on ollut hiukan viitteitä paluusta moiseen päätellen siitä, että joku on tämän talouden syönyt suklaalevyt, vaikka itse omasta mielestäni vain joitakin kertoja kertoja peräkkäin yhden rivin niistä kaikista otin. Nyt yritän rajoittaa suklaankulutukseni asialliseen, parin palan kerta-annokseen oikeasti tummaa suklaata (väh. 70%, mieluummin tujumpaa).

2) Kunhan juuri nyt vallalla oleva pieni lämpö on kaikonnut kropastani, pyrin palauttamaan kovasti repsahtaneen aamu-uintiperinteen jälleen sille kuuluvaan kunniaan. Tokkopa sinne joka päivä pääsen, mutta yrittää lupaan. Tämän illan pieni lämpö - mistä lienee. Ehkä lievä rokotereaktio, ehkä tulosta aamuisesta tunnin lumityöriehumisesta hikipintaan saakka ja sitten heti perään samoilla lämpimillä ensin autoon istumaan ja sitten metsäreisulle kätkön perään.

Metsäreissukuva on tarkoituksella tuollainen kökkörajattu. Siippa seisoi kyltin vieressä tekemässä tärkeää asiaa (ei ollut pissillä, tappeli kuvan kääntämisen kanssa), enkä halunnut häntä altistaa selvälle blogiin joutumiselle. Noiden kuvassa olevien tappien merkitys jäi epäselväksi. 

Kuningatar Elisabethin metsä. Oikeasti.

3) Jotain liikettä joka päivä. Kesällä tämä jo toimi jonkin aikaa, kun jouduin itsekseni tappamaan aikaa ja hakeuduin kuntoportaisiin tai pururadalle. En aseta mitään askeltavoitetta, vaikka se 10 000 askelta ihan kiva onkin. Jos nyt edes kiertäisi lammen, polkisi vaikka parikinkymmentä minuuttia päivässä kuntopyörällä tai jaksaisi riehua lumitöitä silloin, kun niitä on tarjolla. Tietty ne päivät, jolloin tulee yhdessä lähdettyä jollekin liikuttavalle kätkölle, ovat oma lukunsa. Silloin saa muu hötkyily jäädä. Liikkuminen on toki kiinni siitä, mitä keväällä jaksan. Seuraava syto on vielä näitä docetakseleita,  joihin reagoimiseni on ollut sangen lievää, mutta lopuista kolmesta en osaa etukäteen mitään aavistaa. Aika näyttää.

4) Sitten tuo alkoholi. Korkeintaan yksi lasi viiniä/yksi olut kerrallaan (juu, harva kippaa useamman yhdellä kertaa, peräjälkeenhän niitä menee), eikä niitäkään kovin usein. On kuitenkin hetkiä ja tilanteita, joissa on ollut mukava nauttia yhdessä pullollinen viiniä tai käydä parilla tuopillisella maailmaa ihmettelemässä. Tai ihan vain istua ja röhnöttää omassa sohvassa hyvän syötävän ja olusen kanssa. Enhän minä viime vuosina mikään juoppo ole ollut, mutta jos nyt tutkimukset eivät alkoholia ja rintasyöpää kovin hyvänä parina pidä, pärjännen jatkossa joko kokonaan ilman tai hyvin vähällä, jos haluan. Onpa samalla sekin energia pois lisäämästä tätä rasvakerrostani ja elopainoani, joka näissä kiloissa ei ole hyvä sen enempää noille polvilleni kuin tälle syövällekään. 

Tämän lupauksen pitäminen voi olla vaikeaa, koska houkutuksia on ja geenit ovat, mitä ovat.

5) Pullat, lisätyt sokerit sun muut pois. Erityisjuhlat ja -tapahtumat erikseen, mutta niissäkin kohtuus. Niinpä. Pystyin herkkuja välttelemään useamman kuukauden, mutta jossain vaiheessa se on repsahtanut. En muista, oliko viime laskiaisen jälkeen vai jo edellisen, mutta joka tapauksessa hyvin sujui koko kevät ja kesä tuolla periaatteella. Oli selvää, että minulle ei kaupasta omaa viineriä tai munkkia ostettu, vaan pussin herkut kuuluivat siipalle. Nykyisin pidän puoleni pullatiskillä. 

Huomisesta alkaen nuokin hiilarit menköön toisiin mahoihin. Porkkana on keksitty.

6) Leivän määrä kohtuulliseksi, etenkin sen päälle laitettava rasvan ja muiden särpimien määrä. Olisin mieluusti kokonaan ilman, mutta vatsa ei ole noista pelkistä siemenleivistä (jotka ovat kyllä mielestäni hyviä) kuitenkaan riittävästi potkua saanut. Hotellien lämpimät pikkusämpylät ovat olleet niitä, joiden edessä olen vehnänkin puolelle helposti sortunut, mutta muutenpa minun leipävalintani ovat olleet lähinnä täysruista tai -kauraa. Tässäkin on lähtenyt loppua kohti lapasesta - sen seitsemän leipää, rasvaa, juustoa, sinappia... On minulle näytetty kotona mallia rasvan ja juuston välillä valitsemisesta, ehkäpä minäkin osaan. Joskus osasin.

7) Ei suuria syöminkejä enää illalla, kuin poikkeustapauksissa. Oli joskus hyvä sääntö se, ettei klo 18 jälkeen juuri isoja söisi. Yritän jälleen. Hedelmät on keksitty sen porkkanan lisäksi.

                                *    *    *    *    *    *    *

Oli päivällä sellainen ajatus, että otan vielä uudenvuoden kunniaksi lasin viiniä, mutta miksi ottaisin. Tuopillinen vettä rautoineen, fluoreineen ja magnaaneineen on ihan sopivan tujua.

Hyvää alkavaa vuotta 2022 meille kaikille (olipa hankala, ensin kirjoitin 1922, näytti hassulta, mutta jotenkin turvalliselta, sitten 2011, eikä sekään tuntunut toimivan) 😁!