Toinen syto takana!

Mukavaa (öh...?) oli tälläkin kertaa tuolla paikallisessa "myrkytyskeskuksessa"! Oli ilo saada liemenlaskijaksi sama Kati kuin viimeksikin. Enpä juuri ehtinyt aulassa istua, kun hän jo tuli hakemaan. Sama tuolikin oli vapaana kuin viimeksikin, varsin mukava vekotin. Toki ihmisessä saattaa jonkinlaisia masokistisia piirteitä olla,  jos tällainen piikkikammoinen kuitenkin jollain kierolla tavalla tykkäsi siitä,  että se neula viimeinkin (kolme pitkää viikkoa takana) jälleen oli suonen kohdannut. Hyvin se sinne kerralla meni ja ihmehän olisi ollutkin, jos ei olisi mennyt, taitaa sen verran olla jo pistäjällä kokemusta moisesta. Siinä sitten kaikenlaista ensimmäiset puoli tuntia turinoitiin. Viime kerran jälkeen tulleet sangen niukat oireet kävimme läpi ja sainpa sellaisenkin vinkin, että pahoinvointilääke auttaa hiukan myös kovaan vatsaankin. Sitä siis voi ottaa, vaikkei etova meininki olisikaan uhkana. Tosin totesin, että onhan tuo nyt kuitenkin toistaiseksi toiminut, koska sittenhän se rööri vasta kunnolla ummessa on, kun rupeaa urakalla paskaa puhumaan (pahoittelen ronskia ilmaisua). Aivan varma en ole siitä, kuinka lähellä omat jutut tuota rajaa välillä liikkuvat, mutta sekin lienee ihan lukija-/kuulijakohtaisesti määriteltävissä oleva raja. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä se ole itse asiassa edes tarkoituskaan. Jos nyt edes itse olisi tyytyväinen tekemisiinsä. Kirjoitettuun ja siihen muuten päkistettyyn.

Oli kiva jutella vieraan ihmisen kanssa, vaikkei tuo Kati jostain kummallisesta syystä kovin vieraalta tunnukaan. Ei meillä mitään yhteistä vaikuta olevan, ellei sitten lasketa hänen lapsuusaikojensa karjalankarhukoiraa ja meidän laumaamme vielä reilut 16 vuotta sitten kuulunutta tiistiä eli puolikasta karjalaista (toinen puoli oli norjalainen). Harrastuksista juttelimme paljonkin, minä omastamme ja hän heidän omistaan. Myös kissoja sivusimme, etenkin yhtä, hänelle rakasta sinisilmää. Minä puolestani kertoilin kätköilystä ja aikeistani poiketa eräällä kätköllä sairaalan lähellä. En toki itsekseni sinne ollut menossa, yhdessä me miehen kanssa olemme pyrkineet mahdollisuuksien mukaan kätköillä käymään. Kyselin kuitenkin, saattaisiko tuon tippatelineen kanssa siellä poiketa, jos sen kanssa kerran voi kätevästi vessaankin poiketa. Sain luvan, mutta sillä ehdolla, että varoitan häntä ennen lähtöä. Hän kuulemma lähtisi sitä telinettä vahtimaan (varmaan huolissaan sairaalan omaisuudesta). Sen verran ulkona oli kuitenkin pakkasta, että tuo myötämielinen vapaaehtoinen saattaja värähti jo uloslähtemisajatuksestakin, joten armahdin häntä ja pysyin tuvassa minäkin. Jäi siis tällä kertaa testaamatta annetun lupauksen luotettavuus...

Puhuimme myös kotona viihtymisestä vs. matkailuinnosta. Kertoilin jotain reissuistamme ja kiinnostavista paikoista, joihin kätköily on meitä vienyt. Pari kuvaakin sitten hälle ennen lähtöäni näytin, koska olin kertonut eräästä Israelin ja Jordanian rajamailla olleesta maan alle johtaneesta tunneliin johtavasta kulkuaukosta, jonne en itse uskaltanut mennä. Juttelumme jälkeen nimittäin vilkaisin naamakirjaa ja sepä esittelikin sopivasti juuri noita kolmen vuoden takaisia kuvia.

Ei mitään asiaankuulumattomia tuntemuksia tipan aikana. Sikäli ihan toiveikkaana näitä jälkimaininkejakin odottelen, että kuulemma se eka kerta on pahin ja jos siitä ei juuri mitään tullut, saattaa hyvinkin olla, ettei näistä muistakaan tule. Tyyni keli lienee siis tulevina päivinä mahdollinen, joskaan ei toki varma. Sitten asia on taas toisin, kun helmikuun puolella vaihdetaan toiseen myrkkyyn. Ns. "kortisonihännän" olinkin jo naamakirjan ryhmästä päätellyt sellaiseksi, mitä minulle tänään kerrottiin: Jos nyt näiksi pariksi päiväksi määrättyjen kortisonien loppumisen jälkeen tuntuu kovinkin ikävältä (putosi kyllä mielestä, että millä mittarilla ja minkä sortin ikävyyksiä tässä etsitään), voi sitten jatkaa pienemmällä annoksella hetken sitäkin kuuria. Hyvä tietää. Tosin tämä tieto ei sitten helmikuussa enää auta, koska kortisoneja ei silloin kuulemma enää käsketä ottaa.

Tuosta myrkky/myrkyttäjä -sanan käyttämisestä tuli naamakirjan puolella ihan asiallinen ja ajatuksia herättävä kommentti. En sillä mitään hoitoja tai hoitajia halventavaa tarkoita. Myrkky nyt kuitenkin tarkoittaa ainetta, jolla tuhotaan ei-toivottuja elollisia juttuja. Sellaisiahan ne syöpäsolut ovat. Toisaalta joku viisas on sanonut, että mikä tahansa aine voi olla myrkky - kaikki riippuu vain annostuksesta. Vesikin tappaa, jos sitä aivan määrättömästi nauttii. Toivoakseni tämä myrkky, kallis lääke, tappaa sitten sen elollisen, mitä varten se on kehiteltykin. Muuten se on huono myrkky.

Siellä sitä sitten kökötin taas pari tuntia lettiä heilutellen. Vielä voisi mossata, jos tykkäisi. Ainakin minimossata.

HUOMAA LETTI!

Juttelumme jälkeen uppouduin jatkamaan aamulla ennen kellonsoittoa aloittamaani äänikirjaa. Aiemmissa postauksissani mainitsemani Mentalisti saavutti maalinsa. Syyllisen tiedän, mutta useat yksityiskohdat jäivät unten alle. Seuraavaksi aloittamani oikeuspatologin kirjoittama kirja piti hyvin hereillä ja oli oikeasti mielenkiintoinen. Epäluonnolliset syyt: Oikeuspatologin elämä ja monet kuolemat, kirjoittaja Richard Sepherd. Sen jälkeen aloitin aamulla siis jälleen uuden, tälläkin kertaa sairaalamaailmaan sijoittuvan opuksen. Ei sairaalakirjaviehtymys kohdallani uutta ole, johan sitä nuorena jotain Helena-nimistä hoitajaa kirjojen sivuilla tuli seurattua, muitakin varmaan. Eli ei ole nyt mitään sytojen sivuvaikutuksia tämä. Mutta siis tämä uusi kuunneltava: Kohta voi vähän kirpaista. Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat, kirjoittanut Adam Kay. Vaikuttaa hauskalta tämäkin, tuo esille sitä lääkärin elämän puolta, mikä ei välttämättä aina potilaalle näy. Aluillaan tuo kirja minulla vasta, joten en enempää äidy kertomaan. Kiinnostuneet ottakoot itse selvää asiasta.

Kohta voi vähän kirpaista.

Kirpaisemisesta tuli mieleen, että muistinpas kysyä kolmannen koronarokotuksen mahdollisuudesta tässä sytojen seassa. Kuulemma rokotuksen voi hyvin hakea. Nyt ensimmäisen viikon jälkeen valkosolut ja niiden myötä vastustuskyky lienee alimmillaan ja ennen seuraavaa sen suhteen olisi paras hetki. Toisaalta jos rokote nostaakin kuumepiikin, se taas siirtäisi seuraavaa sytoa, mikä ei ole suotavaa. Ehkäpä tuossa joulun jälkeen, kun tulee se viisi kuukautta edellisestä rokotuksesta, soittelen ajanvaraukseen. Viisainta kuulemma ottaa sitten se aika, minkä sieltä saa, koska ei sille rokotukselle mitään varsinaisia esteitä tässä vaiheessa ole.

Kun oli aika minut jälleen letkusta vapauttaa, minut jälleen lahjottiin. Talon puolesta jakelivat suklaalevyjä ja juuri oli kuulemma tullut Hoitokeskukseen paljon joululahjoiksi tarkoitettuja sukkia ja niistä sitten parin sain valita. Tähän lahjomiseenhan jo tottuu ja tiedustelinkin, että onhan sitten seuraavallakin kerralla jotain. Kuulemma uudenvuodenlahja voisi tulla kysymykseen. Naamakirjakaveri tosin arveli ensin, että reippauspalkinnosta tässä oli kysymys, samalla tavalla kuin vaikka neuvolasta saa tarroja. Korjasi kyllä arveluaan tarkemmin mietittyään ja löysi ehkä lahjusten oikean syyn: Niillä pyritään ilmeisesti ohjaamaan käyttäytymistäni parempaan suuntaan. Lienee tämä ystävä ollut kanssani riittävästi tekemisissä vuosien varrella 😁.

Jo kolmannet sukat ja ties kuinka mones makea tälle kuulle!

Anitalle kiitos ja hyvää joulua, kuka lienetkään 💓

Tänään kävimme vielä hakemassa sen kauan vatvotun joulukinkun. Tai no, joku kääpiökimpale tuo on, kahden kilo sika (yhdellä iillä). Paistamisen jälkeen taitaa jäädä murunen jäljelle, mutta eipä se teoriassa lihaa välttelevässä huushollissa kovin paha asia ole. Ostettiin sille minikalkkuna seuraksi (ei sitä kanaakaan kamalasti meillä enää syödä - töissähän en ole sitäkään syönyt). Tämä olisi kyllä jäänyt kauppaan, jos sen pienellä präntätyt tekstit oli luettu ajoissa. "Paistovalmis. Sulattamisen jälkeen poista sisäelimet." Mikä paistovalmis se sellainen on??! Ja mitä niille sisäelimille tehdään? Kalkunansisälmyspadan ohjehan tässä pitää googlettaa ja toivoa, että osaa sappirakon sieltä ehjänä poistaa. Ja suolikin pitänee heittää hussalaan, ellei sitä voi pestä ja käyttää sisälmysmakkaran tekoon 👀. Tuli joulunalusongelmia tuosta tirpasta nyt.

Vielä pitäisi kalat ja homejuustot käydä hankkimassa (riskeeraan ja nautin kaikista listeriauhkauksista huolimatta!), mutta kyllähän näilläkin eväillä yhden viikonlopun hyvin ehkä selviää 😂. Jospa huomenna sinapin väsäisi, sillä pelastuu joulu eväiden määrästä riippumatta.