Joulunalusajatuksia
Harvinaisen laiska joulunalusaika. Enhän minä yleensäkään mikään jouluriehuja ole, mutta nyt ei ole edes minkäänlaista panikoimisen yritystäkään näköpiirissä. Hyasintti viime viikolla ostettiin ja se sentään on jotain tavatonta. Normaalisti jouluna meillä on jännitetty, mahtaako sintti ehtiä kukkaan saakka joulun aikana, nyt mietitään, mahtaako se vielä kukkia joulunpyhinä.
Tänä jouluna ei ole jouluvieraitakaan tulossa. Esitin toiveen, että jos vaikka ei nyt, koska en yhtään tiedä, millä voinnilla tuo ensi viikonloppu menee. Tosin eivät olleet nyt suunnitelleetkaan tänne tuloa, työvuoro kuulemma pukkaa päälle. Oli miten oli, ei ehkä muutenkaan tämä aika ole kaikkein paras hetki lähteä kokeilemaan, minkälainen kreikkalainen kirjainvariantti kellekin kohdalle huonolla tuurilla osuu.
Lahjahommat hoituivat tänä vuonna jopa sutjakammin kuin aiempina vuosina. Lahjakortteja saa netistä ja voi lähetellä mailina. Toki se on persoonatonta ja ongelmien siirtoa, mutta koska ikinä en itse ainakaan kykene sen enempää syntymäpäivä- kuin joululahjojakaan keksimään, lahjakortit ovat pelastus. Kyläilykin on hankalaa, kun koskaan en keksi, mitä veisi tuliaisiksi. En sitten vie mitään. Tosin en mieluusti kyläilekään, velipojankin luona poikkesin viikko sitten monen vuoden tauon jälkeen. Asutaan niin kaukana toisistamme, ihan puolen tunnin automatka, ei sitä nyt joka tai joka toinenkaan vuosi sellaista matkaa 😆. Puhuttiin siinä kyllä, että noinkohan on viisasta seuraavaa tapaamista kuitenkaan lykätä kymmenen vuoden päähän...
Aika on yht’äkkiä kulunut jotenkin kummallisen nopeasti. Ei sillä tavalla nopeasti, etteikö tässä vaikkapa viimeisen kolmen viikon aikana ole jo muutamankin kerran toivonut, että olisipa jo seuraavan syton aika, eikä sillä tavalla nopeasti, että tuntuisi eläkeikä kohti rynnistävän. Vanhenin viime viikolla, eikä siinäkään mitään, ei mulla ikäkriisejä ole koskaan ollut, mutta nyt meinaa kriisinpuolikasta pukata. Ei se, että on 60 v, mutta se, että huomaa käyvänsä seitsemättä kymmentä! SEITSEMÄTTÄ!??! Arrgh, enhän ole vielä edes aikuistunut!
Joulu ilmeisesti kuitenkin on tulossa. Kyllä varmaankin jotain ruokapuolen juttuja pitää käydä kaupasta jouluksi hakemassa. Yksi loota on, samoin yksi mustaleimajuusto ja rasiallinen konvehteja. Kinkku ei oikein meitä kumpaakaan tänä vuonna innosta, vaikka kahden vaiheilla ollaankin. Päätöksentekoa tosin saattaa helpottaa se, että koska vielä ei sitä sikaa ole hankittu, kohta ei enää edes kannata, jos siitä jouluksi syötävää aikoo paistaa. Suurempi possu ei ehkä ehdi sulaa, jos tässä kovin monta päivää vielä jahkaillaan. Sinappia kuitenkin haluaa jouluna, joten ehkä sen seuraksi hiukan kinkkua pitäisi. Katellaan nyt.
Kyllä kai joku koristekin pitää laatikosta esille ottaa. Tänä vuonna jopa verhoista puhuttiin, mutta ei taida tointaa lähteä mitään jouluverhoja hankkimaan, koska jos nyt verhot vaihtaa, ne roikkuvat taatusti ikkunoissa sitten seuraavat 10 vuotta. Jospa vaikka joulun jälkeen käytäisiin ihan Oikeat Verhot hommaamassa. Tähän huusholliin ei olekaan hankittu kuin makkareihin tuollaisia pimennysjuttuja. Nämä olopuolen kapat on kursittu kasaan entisen asunnot pidemmistä verhoista. Raaskisikohan nyt jo hankkia uudet? Mitatkin olen jo muistiin laittanut, mutta pitäisi vielä intoutua ompeluhommiinkin sitten sen jälkeen, kun joskus on saanut ne kankaat hankittua. Jonkinlaisia toiveita käsityöharrastuksen elpymisestä on ilmoilla, joten sikäli toivoa on. Olen saanut nyt aikaiseksi kaksikin virkattua pipoa, toista jopa tänään käytin. Meinasi aiheuttaa ongelmia ulottuessaan korvan päälle, himpuran hankala oli onnistua maskin kuminauha sinne väliin saamaan. Hermo meinasi mennä sen kanssa puhistessa. Yleensä sisälle mennessä olen ottanut pipon pois, mutta nyt meinaan ihan ympäristösyistä sitä päässäni pitää. Tällä hetkellä jätän jälkeeni sen verran irtohiuksia, että on kaikille mukavampaa yrittää pitää ne haituvat edes osittain siellä pipon sisällä. Aamuisin pitää tyynyltäkin jesarilla karvoja kerätä. On tuosta runsaasta karvankasvusta vihdoinkin jotain iloakin: vielä riittää hiuksia, vaikka melko kuollutta kamaa tuo taitaa jo olla ja kaikin tavoin vähäiseksi käynyt. Kunhan nyt huomenna kakkossyto on tiputettu, varmaankin loputkin karvatuppisolut heittävät henkensä.
 |
| Kukkii jo! |
Tänä jouluna ei ole jouluvieraitakaan tulossa. Esitin toiveen, että jos vaikka ei nyt, koska en yhtään tiedä, millä voinnilla tuo ensi viikonloppu menee. Tosin eivät olleet nyt suunnitelleetkaan tänne tuloa, työvuoro kuulemma pukkaa päälle. Oli miten oli, ei ehkä muutenkaan tämä aika ole kaikkein paras hetki lähteä kokeilemaan, minkälainen kreikkalainen kirjainvariantti kellekin kohdalle huonolla tuurilla osuu.
Lahjahommat hoituivat tänä vuonna jopa sutjakammin kuin aiempina vuosina. Lahjakortteja saa netistä ja voi lähetellä mailina. Toki se on persoonatonta ja ongelmien siirtoa, mutta koska ikinä en itse ainakaan kykene sen enempää syntymäpäivä- kuin joululahjojakaan keksimään, lahjakortit ovat pelastus. Kyläilykin on hankalaa, kun koskaan en keksi, mitä veisi tuliaisiksi. En sitten vie mitään. Tosin en mieluusti kyläilekään, velipojankin luona poikkesin viikko sitten monen vuoden tauon jälkeen. Asutaan niin kaukana toisistamme, ihan puolen tunnin automatka, ei sitä nyt joka tai joka toinenkaan vuosi sellaista matkaa 😆. Puhuttiin siinä kyllä, että noinkohan on viisasta seuraavaa tapaamista kuitenkaan lykätä kymmenen vuoden päähän...
Aika on yht’äkkiä kulunut jotenkin kummallisen nopeasti. Ei sillä tavalla nopeasti, etteikö tässä vaikkapa viimeisen kolmen viikon aikana ole jo muutamankin kerran toivonut, että olisipa jo seuraavan syton aika, eikä sillä tavalla nopeasti, että tuntuisi eläkeikä kohti rynnistävän. Vanhenin viime viikolla, eikä siinäkään mitään, ei mulla ikäkriisejä ole koskaan ollut, mutta nyt meinaa kriisinpuolikasta pukata. Ei se, että on 60 v, mutta se, että huomaa käyvänsä seitsemättä kymmentä! SEITSEMÄTTÄ!??! Arrgh, enhän ole vielä edes aikuistunut!
 |
| Sain kukkakimpun kavereilta! |
Joulu ilmeisesti kuitenkin on tulossa. Kyllä varmaankin jotain ruokapuolen juttuja pitää käydä kaupasta jouluksi hakemassa. Yksi loota on, samoin yksi mustaleimajuusto ja rasiallinen konvehteja. Kinkku ei oikein meitä kumpaakaan tänä vuonna innosta, vaikka kahden vaiheilla ollaankin. Päätöksentekoa tosin saattaa helpottaa se, että koska vielä ei sitä sikaa ole hankittu, kohta ei enää edes kannata, jos siitä jouluksi syötävää aikoo paistaa. Suurempi possu ei ehkä ehdi sulaa, jos tässä kovin monta päivää vielä jahkaillaan. Sinappia kuitenkin haluaa jouluna, joten ehkä sen seuraksi hiukan kinkkua pitäisi. Katellaan nyt.
Kyllä kai joku koristekin pitää laatikosta esille ottaa. Tänä vuonna jopa verhoista puhuttiin, mutta ei taida tointaa lähteä mitään jouluverhoja hankkimaan, koska jos nyt verhot vaihtaa, ne roikkuvat taatusti ikkunoissa sitten seuraavat 10 vuotta. Jospa vaikka joulun jälkeen käytäisiin ihan Oikeat Verhot hommaamassa. Tähän huusholliin ei olekaan hankittu kuin makkareihin tuollaisia pimennysjuttuja. Nämä olopuolen kapat on kursittu kasaan entisen asunnot pidemmistä verhoista. Raaskisikohan nyt jo hankkia uudet? Mitatkin olen jo muistiin laittanut, mutta pitäisi vielä intoutua ompeluhommiinkin sitten sen jälkeen, kun joskus on saanut ne kankaat hankittua. Jonkinlaisia toiveita käsityöharrastuksen elpymisestä on ilmoilla, joten sikäli toivoa on. Olen saanut nyt aikaiseksi kaksikin virkattua pipoa, toista jopa tänään käytin. Meinasi aiheuttaa ongelmia ulottuessaan korvan päälle, himpuran hankala oli onnistua maskin kuminauha sinne väliin saamaan. Hermo meinasi mennä sen kanssa puhistessa. Yleensä sisälle mennessä olen ottanut pipon pois, mutta nyt meinaan ihan ympäristösyistä sitä päässäni pitää. Tällä hetkellä jätän jälkeeni sen verran irtohiuksia, että on kaikille mukavampaa yrittää pitää ne haituvat edes osittain siellä pipon sisällä. Aamuisin pitää tyynyltäkin jesarilla karvoja kerätä. On tuosta runsaasta karvankasvusta vihdoinkin jotain iloakin: vielä riittää hiuksia, vaikka melko kuollutta kamaa tuo taitaa jo olla ja kaikin tavoin vähäiseksi käynyt. Kunhan nyt huomenna kakkossyto on tiputettu, varmaankin loputkin karvatuppisolut heittävät henkensä.
Käsitöitä viime päiviin on noiden itse väkrättyjen pipojen lisäksi kuulunut muitakin: Kaksi ihanaa ihmistä on lähestynyt minua sukkapaketin kanssa! Nyt minulla on EHJIÄ sukkia 💖
 |
| Omia ja lahjuksia. |
Tänään kävin labrassa tuota huomista sytoa varten, hyvin näytti viitearvojen puitteisiin kaikki mitatut mahtuvan. Jotenkin hassua, että kun läppärillä OmaKannasta jo eka tulos oli jo jokin aika takaperin näkynyt, ei kännykällä sitten myöhemmin sitäkään saanut esille. Piti tarkistaa läppärillä, kaikki ne siellä jo olivat. Ihmettelen tuota kännykän pimitysintoa.
Tänään illalla sitten taas kortisonia naamaan, jotta pärjää huomenna sen letkun jatkona. Muistin eilispäivänä ne ja seuraavan valkosolukasvattajapiikin apteekista hakea.Torstaiaamuun saakka niitä kortisoneja taas napsitaan ja keskiviikkona pitää jälleen rohjeta itseään pistää. Hyvin se tosin meni viimeksikin eli enköhän siitä selviä. Olisi syytä selvitä, sen verran kallista ainetta se on, ettei sitä hukkaan passaa heittää. Kiitos uuden KELA-kortin, maksan siitä itse vain jotain 4,50 €. Täysi hinta huitelee 470 €:n kieppeillä. Ei taitaisi kuitenkaan torin kulmilla siitä tuota hintaa saada?
Jos ei nyt yöllä joku tauti iske, huomenna tähän aikaan onkin sitten jo kolmasosa myrkytyksistä hoideltuna! Johonkin väliin pitää yrittää kolmas koronarokotekin saada sovitettua, on siitä kakkosesta kohta viisi kuukautta mennyt. Ehkä osaavat tuolla Novassa minua tämän asian suhteen opastaa.
Kommentit
Lähetä kommentti