Hyvä päivä tästä tuli!

Oli jossain vaiheessa tänäkin syksynä jo sellainen vaihe, että nukuin yöt melko hyvin. Leikkauksen jälkeenkin niin pääsi käymään. Viime aikoina useimmiten on kuitenkin ollut niin, että nukahdan jossain vaiheessa nappikuuloke korvalla ja herään aamuyöllä. Kello on vekkulisti ensiheräämiselle viime aikoina näyttänyt mm. 2:22, 3:33 ja 4:44. Arvelen vielä suhtautuvani tyynesti lukemaan 5:55, jos se kohdalle sattuu, mutta 6:66 tulee menemään liiallisuuksiin! 

Viime yönä oli nenä tukossa, hiotti, sitten paleli, kolotti sinne ja kolotti tänne. Illalla oli yht'äkkiä ruvenut koskemaan ristiselkään ja päähän, tuli muutenkin kummallinen olo. Mittari näytti 37.1 °C, ei enempää, joten ennen nukkumaan menoa olin ottanut Panadolin. Mahakin kiukutteli, mutta viimein suostui nöyrtymään toiveisiini. Aamulla ei lämpöä ollut enempää - ei tosin vähempääkään -  ja tukkonokkakin osoittautui jälleen vain kuivuneeksi verestykseksi. Ehkäpä tässä ei mikään tauti ollutkaan iskenyt.

Tienoolla on ollut joulupäivän illasta saakka tarjolla fyysisesti ehkä hivenen työläämpi multikätkö. "Tarvetta" sille meillä olisi vasta tänään ja olemmekin sujuvasti pystyneet vastustamaan ensilöydön houkutusta. Saattaa olla, että yli kahdenkympin pakkaset ovat olleet vaikuttamassa asiaan. Yöllä hetken pohdin viitsisinkö siipalle ehdottaa yön selkään lähtemistä. Oli ehkä viisasta kuitenkin hetki kuulostella itseään ennen kysymistä. Väsytti, kolotti, ja juuri sillä hetkellä olin hiestä likomärkänä. Hiiskatti, jos kymmenen vuotta pois olleet yöhikoilut ovat nyt palanneet! Ei muutenkaan ehkä olisi välttämättä kaikkein paras idea lähteä pimeällä toikkaroimaan jonnekin kallionjyrkänteille. Mitään siellä ei näkisi kuitenkaan, jalka lipeäisi taatusti jonnekin, varaosapolvi hajoaisi ja syntymäpolvi nuljahtaisi, kylmäkin tulisi ja vilustus iskisi. Tai sitten ihan muuten vain pumppu pettäisi, koska elimistö juuri silloin kuitenkin keksisi olevansa muka jotenkin sairas. Joku tuon kaltaisessa päättömyydessä kuitenkin houkuttaa ja oli tavallaan periksi antamisista kääntää kylkeä ja yrittää jatkaa unia. Syvästi toivon, ettei tämä ole nyt sitä pelkäämääni aikuistumista!

Aamulla aiheesta puhuimme. On mahdollista, että päivän valjettua poikkeamme katsastamassa, millaisessa loukossa tuolla pitäisi kuljeksia. Ei sentään kilometritolkulla varmaankaan tarpomista siellä tiedossa, kuten olisi ollut alunperin eiliselle suunnittelemassamme päiväretkessä, joka sekin jäi tekemättä. Se pakkanen, hyvä tekosyy. Kiirettä emme tuonne nyt pitäisi, on hyvää siedätyshoitoa itselle yrittää suhtautua zenmäisesti siihen, että joku muu saattaa ehtiä tuonne ensin ja itselle jäisi sitten "vain" normaali löytö. 

Huolimatta kaikista ilta- ja aamulämmöistä päätin käydä pulahtamassa tuolla lammen puolella. Eläinten jäljet (luultavasti eläimetkin, kaloja ei lasketa) olivat viime lumien jälkeen kiertäneet avannon kauempaa. Lammen jäälläkään ei aamukahdeksalta onneksi vielä väkeä liikkunut. Hyvähän se on, että ihmiset ylipäätään liikkuvat, eikä ole mikään ihme, että jää houkuttaa kaikenlaisia kulkijoita. Siitä huolimatta minulle kävisi hyvin se, ettei kukaan olisi edes näköetäisyydellä, kuuloetäisyydestä puhumattakaan. Lienee kuitenkin vain hyväksyttävä, ettemme kuitenkaan asu kovin kaukana kaikesta, vaikka alunperin tämä meidänkin mökkimme on täällä melko yksinäinen ollut. Tällä mennään nyt. Epätodennäköistä on, että tästä tässä elämänvaiheessa mihinkään korvempaan enää pystyisi muuttamaan, ellei sitten samalla jostain ilmestyisi joku rikas, mutta kuollut sukulainen, jonka suuri omaisuus päätyisi heitteille ilman meidän apuamme. Jos rahaa olisi hankkia maata jostain syrjästä, mutta läheltä kaikkea, rahaa rakentaa, tehdä tie ja aurauttaa se, rahaa varmistaa, että sinne saisi tarvittaessa kaiken tarvitsemansa, mikäpä olisi asuessa jossain muuallakin. Nyt kuitenkin tässä ja tämän lammen äärellä. Luksustahan tämä monessa suhteessa on, vaikka monenlaisia puutteita tässäkin mökissä riittää.

Lampi teki joka tapauksessa tehtävänsä - ruumiinlämpöni laski. Kahdesti olen sen jälkeen lämmön mitannut ihan tuolla samalla karvalakkimallin mittarilla ja molemmilla kerroilla lukemat ovat jääneet jonnekin 34 asteen kieppeille. Jokohan nyt olisi aika investoida vaikkapa kovasti kehuttuun korvalämpömittariin? 

                                *    *    *    *    *    *    *    

Tuntui tuon äskeisen tekstinpätkän kirjoitettuani siltä, ettei pahoinvointilääkkeestä välttämättä haittaa olisi. Ei varsinaisesti etonut, mutta ei ollut paras mahdollinenkaan olo. Lisäksi mielen pohjukoilla väikkyi hoitajan sanat siitä, että suolenkin liikkeisiin se edistävästi voipi vaikuttaa. Vaikka tässä nyt onkin jo se vaihe tällä erää plussan puolella, perustelin itselleni tuon pillerin nauttimisen oikeutuksen juuri tällä mahalla. Jonnekin lähtisimmme kyllä, mutta tilasin itselleni sellaisen vartin lepohetken, jonka jälkeen kuulostelisin vointiani.

Nukahdin sohvalle. Minun epäiltiin olevan sen verran epäkunnossa, että ainakin tuo vieläkin hakematon multi meidän osaltamme jäisi. Pontevasti vastustin moista päätelmää heti silmät avattuani ja niinpä sitä sitten lähdimme kohti kiinnostavaa kohdetta. Ei ollut tietoa siitä, kuinka tuolla pärjäisimme, eikä itse asiassa varmuutta siitäkään, olisiko se vielä oikeasti hakematon. Joka tapauksessa ulkoilu kelpaisi ja liikkeelle jonkun multin vuoksi kuitenkin lähtisimme, joten miksipä ei siis samalla tälle kätkölle. Joskushan sekin urakka pitäisi aloittaa, mikäli sen loppuunkin haluaisi saattaa.

Kätköllä oli seitsemän seuraajaa ja toreilta vaikutavista jäljistä päätellen siellä oli edellisten lumien jälkeen joku käynyt. Näkyi myös osin lumeen peittyneitä jälkiä, lienevätkö ne olleet peräisin jo piiilotusreissulta? Tässähän saattoi siis käydä niin, että se kiva FTF eli ensilöytö olisi jo jollekin mennyt, mutta koska emme suoranaisesti sen perässä nyt olleet, vaan muut intressit nostivat päätään ylitse sen, selviäisimme moisesta.

En sen kummemmin kertoile tässä etsinnän vaiheista, toteanpa vain, että oli a) oli oikea päätös lähteä,  b)  oli oikea päätös lähteä vasta valoisaan aikaan (maisemat olivat mitä kauneimpia 💓), c) oli loistavaa, että saimme tuonne seuraakin jo kohtalaisen aikaisessa vaiheessa (jokseenkin oman ikäisemme samoissa merkeissä aiemminkin tapaamamme pariskunta saapui) ja d) oli aivan ihanaa pitkästä aikaa hiukan rehkiä ja könytä! Nuorelle ja notkealle, hyväkuntoiselle ihmiselle tuo ei olisi ollut homma eikä mikään, mutta etenkin pois tullessa minun piti useampaan kertaan lepäillä ja jäin muutenkin karavaanista jälkeen. Matka ei ollut pitkä, ei, mutta korkeuseroja sen verran, että tiesin jotain liikehtineeni. Eniten nautin siitä, että pääsin haastamaan itseni, voimani ja koipeni, enkä mistään suistunut, vaikka lähellä olikin. Pari suunnittelematonta pyllymäkeä mahtui matkan varrelle, mutta pää ei kopsunut mihinkään. Kivet, kalliot ja kaikki sellainen saavat minut jaksamaan!

Kivet 💖

Paluumatkalla autossa ääneen ihmettelin, ettei meille missään vaiheessa näillä reissuilla vielä ole sattunut mitään kovin kamalaa, vaikka aineksia on kyllä ollut koossa. Enpä minä ole tasapainoltanikaan mikään mestari, enkä saa koipiani taittumaan läheskään aina, kuten haluaisin. Mieli kuitenkin vie, on pakko yrittää punnertaa paikkoihin, mihin ei välttämättä kannattaisi, jos järkeä käyttäisi ja toimivan itsesuojeluvaiston omistaisi. Jotain itsensä voittamisen iloa siinä on, vaikkei ne meikäläisen yritykset ulkopuolisen silmiin kovin suurellisilta varmasti näytäkään. Pari tuntia tuolla meni, vajaa pari kilometriä tuli yhteensä liikuttua autolta takaisin autolle trackerin mukaan.

Hiidenjärven rantamaisemia.

Niin, saimme sen FTF:nkin! Joku siellä siis oli ennen meitä jo kulkenut, hänen jälkiään paljon seurasimme. Loppupurkille ei ilmeisesti ollut uskaltanut tia oli muista syistä kesken jättänyt. Ei ihmekään, jos yksin oli liikkeellä ollut. Mekään emme kahdestaan olisi luultavasti tästä selvinneet, tarvittiin yhdessä vaiheessa näiden seuraksi saapuneiden apua, että saimme tuon aviopuolisoni pois hankalaasta paikasta. Tai no, ei minusta ollut siinä pois saamisessa apua, lainasin ainoastaan sauvojani.

Tämä päivä oli hyvä päivä! Mieli tyytyväinen ja sauna lämmitti tuon reissun jälkeen myös rumihin. Nyt on jouluruuistakin selvitty eli vatsa on täynnä ja voi rauhoittua. Sitä paitsi tänään kaikki ruuat maistuivatkin 😁