Lähtevää ja tulevaa
Eilen illalla sohvalla lojuessani ja koiven kannalta hyvää asentoa etsiessäni olin jonkinlaisella kummallisella mutkalla vasen käsi rinnan päällä ja oikea jossain niskan takana. Tuosta näytereikien kohdalta rupesi kutittamaan, ja oli pakko rapsuttaa. Silloin ensimmmäisen kerran olin tuntevinani jonkinlaisen ylimääräisen jutun rinnassa. Sitä siinä sitten illan mittaan muutaman kerran uusiksi tunnustelin. Jos en tietäisi, että siellä on oikeasti jotain, en varmaankaan olisi tajunnut sen olemassaoloa. Tänään aamulla suihkussa sitten oikein perehdyin asiaan. Kun kunnolla etsii, se patti löytyy. Jaa-a, ei ole aiempaa kokemusta näistä. Jos mammografiaa ei olisi, ei meikäläisen ilmeisen puolihuolimattomilla DYOR-näpelöinneillä mihinkään jatkotutkimuksiin oli ajoissa osannut lähteä. Kotiapua tutkimuksiin toki on ollut saatavissa, mutta miehellä on yleensä ollut muuta mielessä rintojen lähellä häärätessään ❤️. Niin kyllä itselläkin tuossa tilanteessa. Olkaapa te muut viisaampia ja monipuolisempia näissä asioissa. Lähtevät patit ajoissa, jos tarpeen on!
Illalla ajattelin myös hiuksia kerätessäni niitä sohvalta ja sukkien pohjista, sekä tänä aamuna suihkun lattiakaivon ritilää tuijottaessani. Kun tuota kuontaloa on reilut puoli metriä ja miehellä melkein saman verran, ne keskimäärin 100-150 yhdestä päästä vuorokaudessa irtoavaa hiusta tuottavat melkoisen riesan tähän huusholliin.
Kun odotettavissa kuitenkin nyt on hiusten poistuminen peilikuvasta, googlailin niitä hiusten luovuttamisia. Jälkipolvi taannoin toteutti saman ja sitä tekoa arvostin. Lieneekö näitä muita sivuja, tällaisen löysin:
Vielä ei minun karvoissani ole ylimääräisiä myrkkyjä, joten kaipa ne siinä mielessä kelpaisivat syöpälasten peruukkeihin. Mitta riittäisi, mutta luulenpa, että näissä on jo liikaa harmaata. Kuulemma 10 % saa olla. Kuinka kummassa senkin selvittää? Laskemaanko pitäisi ruveta? Kun tuijottaa vaikkapa harjasta keräämäänsä hiusmyttyä, melko harmaaltahan se näyttää. Pitää ehkä poiketa ammattilaisen luona, kun nyt ensin varmistuu se, että ne minuun laitettavat myrkyt toimivat karvanhäätäjinä. Perheessä on kokemusta sellaisistakin, jotka sallivat hiusten jatkaa elämäänsä kaikessa rauhassa.
Hiuksista ja sukkien pohjista tuli mieleen, että jos tulevina aikoina elämä ajoittain on paikallaan pysyvää, pitää varmaankin palauttaa mieliin sukan neulominen. Kantapään uskon edelleen osaavaani, mutta kaikki kiilan ja sukan terän kavennukset yleensä menevät jotenkin kummallisille urille, eikä terästä koskaan ole tullut mitenkään jalan myötäinen. Se vaan on nyt niin, että ellen rupea neulomaan uusia teriä olemassaoleviin varsiin, minun on jatkossa tyydyttävä neljännessäärystimiin, koska kaappi ja pyykkikoppa tarjosivat lähinnä rikkinäisiä. Outoa, etteivät kestä, vastahan nämäkin ovat olleet käytössä 15-20 vuotta.
Kommentit
Lähetä kommentti