Kysymyksiä

Askarruttaahan tuo tuleva, ei sitä voi kieltää. Viime yö oli ensimmäinen, jolloin valvoessani ajatukset pyrkivät kääntymään leikkaukseen ja sen jälkeiseen aikaan. Rajoittuuko tämä sairaus siihen, mitä nyt on löydetty vai paljastuuko lisätutkimuksissa jotain enemmän? Minun tuurillani tämä tulee kuitenkin olemaan jonkinlainen "köyhän miehen Visulahti" tyyliin kolme kohdetta kerralla. Myönnän pohtivani, että mitäpä jos tämä monivuotinen väsymyksenikin johtuu siitä, että minua on koko ajan järsitty salakavalasti jostain päin? Jospa mahan toiminnan pulmat eivät olekaan johtuneet vaikkapa vehnästä, kuten olen ollut  havaitsevinani? Tai jospa myoomat ovatkin pahoittaneet mielensä ja vaihtaneet lajia astetta pahempaan tai jospa jokunen vuosi sitten havaitut maksan hemangioomat eivät enää olekaan hiljaisia sivusta seuraajia? Tai jos ja niin edespäin. 

Turha on asioiden edelle mennä, mutta kyllä todella haluaisin, että kaikki sitten löytyy samalla kertaa, jos jotain löydettävää on. En vain tiedä, mahdetaanko muita kohteita tässä edes syynätä. Yritän itseäni ulkoapäin arvioida ja mietin, ovatko nämä ajatukseni ylireagointia ja panikointia, peruspessimismiä vai realismia ja järkevää pohdintaa. Ja millä näistä em. näkökulmista lääkäri ajatuksiini suhtautuisi, jos hänelle onnistun asioista ymmärrettävästi puhumaan?

Asioita on turha myöskään taaksepäin tuijotella ja mitään katua, koska viisareita ei voi mihinkään siirrellä. Kyllähän viimeisen kymmemen vuoden aikana olen säännöllisesti gyneltä kysellyt, kauanko hormonikorvausta voi käyttää. Vastaukset ovat olleet tyyliä "niin kauan kuin tarvitsee". Pari kertaa olen kokeillut olla ilman, mutta on siitä edellisestä kerrastakin kohta kaksi vuotta. Nyt sitten tajusin, että siellä selosteessa mainitaan vasta-aiheina mm. rintasyöpä ja käsketään välittömästi lopettaa ne nappulat, jos sairastuu tai jos edes epäillään syöpää. Vähenipä kertaheitolla aamulääkeet puoleen (eipä hätää, kyllä niitä varmasti lisää tässä lähitulevaisuudessa tuohon pöydälle ilmestyy).

Kukaan ei voi tietää, millainen osuus noilla hormoneilla on tähän syöpään. Niitä nyt tuli syötyä, koska niistä oli apua. Toivottavasti niiden lopettaminen ei enää tuo takaisin yöhikoilua sun muuta.

Nyt kun olen pureskellut nämä "olisiko pitänyt lopettaa aiemmin /mennä lääkäriin herkemmin/tutkia itseäni paremmin" -pohdinnat, näihin ei sitten tarvitse enää palata. 

Tulee kerralla sitten kaikki mahdollinen ainakin ulkonäön osalle: kurtut lisääntyy, tukka lähtee ja rintakin lähtee ainakin osittain. 

Olipa miten hyvänsä, haluan kuitenkin sellaisen vaihtoehdon, mikä varmimmin pitää minut hengissä vähimmillä vaivoilla riippumatta siitä, onko se ulkonäöllisesti kaunein vaihtoehto. Sitähän en tiedä, kuinka mielenterveys kestää ulkonäkömuutokset vai pitääkö hulluudentorjunnnan vuoksi kuitenkin tehdä kompromisseja ja kärsiä "kauneuden" vuoksi. Enkä tiedä, kuinka pian tällaiset asiat ylipäätään selviävät tai kuinka pian täytyy tietää, millaisia korjauksia haluaa. Ja jos tuleekin joskus myöhemmin toisiin ajatuksiin, saako silloinkin vielä kunnalliselta puolelta palvelut vai onko maksettava yksityiselle? Ja ovatko myöhemmin suoritettavat korjaukset sellaisia, joiden vuoksi saa palkallista sairauslomaa vai menevätkö ne koppaan "turhanpäiväinen ulkonäkökikkailu"?

Menisiköhän nukkumaan, eikä yrittäisi pohtia asioita, joihin ei voi vaikuttaa.