Irrallaan todellisuudesta?

En osaa olla pois tolaltani, enkä tunne olevani epäkunnossa, en ainakaan tämän syöpäjutun vuoksi. Ehkä sekin aika tulee. Tänään muutaman ihmisen kanssa asiasta töissä puhuin. En tiedä syitä, miksi osa reagoi varsin vahvasti. Tuskin minun puolestani kukaan murehtii kyyneltymiseen saakka, joten saattaahan olla kysymys siitä, että on joutunut joko itse syövän tai sen pelkäämisen kanssa painimaan tai liian läheltä seuraamaan jonkun läheisen syöpätaistoa. Ehkä tuo taistelu on ollut vaikea tai toivoton. 

Ehkä en ole oikein vielä tajunnut tilannettani. 

On hurjan paljon helpompaa itselle sanoa asiat suoraan, vaikken itsestäni sen enempää haluakaan puhua. "Asiakkaille" kerroin, että jossain vaiheessa tulee taas eteen se, että minulle tulee sijainen ja heidän on vain pärjättävä. Joku kysäisi, että polviko tälläkin kertaa. Totesin, että ei, vaan syöpä. "Missä?" kysyi nuori miehenalku. "Tississä", vastasin ja tökkäsin sormella tarkemman sijainnin sen enempää ajattelematta. Punastui raukka, ei ollut tarkoitus häntä nolata. Ja vasta sitten tajusin ajatella, että enhän minä tiedä heidän omia tilanteitaan, enkä sitä, onko joku heistä ehkä kotona joutunut pelkäämään syöpäasioiden vuoksi. Päätellen siitä, että olivat kaikki kuitenkin loppupäivän suhteellisen tasapainoisen oloisia, puhuivat normaalisti normaaleja asioita niin minulle kuin toisilleenkin, eikä kukaan missään ahdistuneesti kyynelehtinyt, kenenkään maailma ei järkkynyt.

En ole heiltäkään koskaan osannut salata mitään. Olen puhunut mielialalääkityksestäni, kertonut varaosatarpeistani, enkä pidä lainkaan pahana sitäkään, että syövästäkin puhutaan. Eipä tuo mikään salassa pidettävä tabu ole. Ihmisiä sairastuu johonkin joka päivä ja heitä myös parantuu. Ja jos itse voin olla kannustava esimerkki, joka saa tulevaisuudenkin naiset säännöllisesti osallistumaan seulontoihin, avoimuus on kannattanut.

Ainakin asiat etenevät. Viikon päästä kirurgian polille, leikkausjonoonkin minut on jo laitettu. Sitähän nyt ei toki vielä tiedä, meneekö kiireellisenä vai vastako siellä puolen vuoden päästä rupeavat keksimään syitä, millä voitaisiin vieläkin lykätä hieman koko operaatiota.