Yhdeksän työpäivää

Huomaan olevani hermostunut. Vähän väliä olen pääsiäisen jälkeen käynyt OmaKannassa kurkkimassa, josko siellä jotain lisäinfoa näistä kallonsisäisistä asioita olisi. Eilen sitten oli ilmestynyt "muihin tapahtumiin" yksinäinen päivämäärä, ensi maanantaille tänne Novan sisätaudeille. Tänään soitin ja kyselin, mahtaako tuo olla ihan vain sellainen merkintä, että siellä nyt viimein rupeavat jotain se HUS:n uusintakuvauspyynnön suhteen tekemään vai onko ehkä minun itseni osattava olla jo maanantaina jossain muualla, kuin missä olen suunnitellut olevani. Meinaan, että pomo saattaisi tykätä, jos etukäteen tietäisi jonkun pelikentältä puuttuvan. Ihminen luurin toisella puolella tutki tilannetta ja tuli siihen tulokseen, että joku ehkä toimistolla maanantaina aikoo jotain tehdä. Asia siis selvä, hyvä että tekevät. Olisin odottanut, että jo aiemmin olisivat miettineet, mihin väliin tuo meikäläisen uusintasyyni mahtuisi.

Iltapäivällä puhelin soi, mutta enhän minä kesken oppitunnin joutanut vastaamaan. Jos olisi ollut joku oman porukan tunti meneillään tai jos olisi ollut tunnistettava puhelinnumero näkyvillä, eikä pelkästään "yksityinen numero", homma olisi hoitunut, mutta en kehdannut kesken kolkkiluokkalaisten sijaistunnin aikana hihkaista, että sorry, hoitakaa te muut paikalla olevat aikuiset nää munkin hommani, mä nyt poistun juttelemaan jonkun kanssa. Ajattelin, että soittaahan tuo uudelleen, jos on tärkeää asiaa.

Hetken kuluttua kilahtikin sitten tekstiviesti. Käskettiin tiistaiksi tapaamaan HUS:n lääkäriä ja komennettiin käymään Meilahden labrassa puolisen tuntia ennen tuota tapaamista. Olivat siihen leikkuupäivänkin präntänneet: toukokuun 6. päivä. Kiva!

Myöhemmin iltapäivällä, viimeisen oppitunnin aikana puhelin soi uudelleen. Jätin seiskat tavaamaan keskenään islamin viittä peruspilaria (kaikki älyttömän innoissaan perjantain viimeisellä tunnilla, eivät närkästyneet siitä, että ope häipyi hetkeksi heitä kyttäämästä). HUS:n farmaseutti soitteli, kyseli lääkkeistä. Eipä minulla hälle suuresti ollut niistä sanottavaa. Yritin kysellä, mahtaako hän tietää, pitäisikö minut olla kuvattu jo ennen tuota lääkärin tapaamista. Ei tiennyt, mutta arveli, ettei niiden kuvien puute mitään haittaa. Muuten vain kuulemma siinä tapaamisessa käydään tulevaa läpi. Asia selvä, Hesan reissu siis alkuviikosta tiedossa.

Vasta kotona rupesin sitten tarkemmin tuota saamaani viestiä ihmettelemään ja googlailemaan määränpään sijaintia. Siltasairaala näyttäisi selkeältä, mutta missäpä mahtaa olla se labra, johon pitäisi suunnata? Lääkärin tapaamiselle oli selkeät ohjeet, ilmoittautumisautomaatin sijaintia, rakennuksen numeroa ja kerrosta myöten, mutta ei kerrottu, pitääkö varata aika tuonne labraan vai meneekö ihan vuoronumerosysteemillä. Eikä myöskään kerrottu, missä tämä "Meilahden srla näytteenotto" sijaitsee.  Neuvoivat joko soittamaan tai lähestymään heitä Maisa-systeemin kautta. Enää tuossa vaiheessa ei saamaani puhelinnumeroon kannattanut soitella, vastaavat kuulemma vain aamupäivisin. Maisaan pääsin, mutta minulla ei ole oikeutta siellä kenellekään viestejä lähetellä. Aikani kaikenlaista napsuttelin ja sivua tutkin, mutta en viisastunut.

Naamakirjan kokemusasiantuntijoilta saa aina tietoa, joskaan kaikki saatu tieto ei aina vastaa siihen kysyttyyn kysymykseen. Sen verran lopulta valaistuin, että ei tarvitse aikaa varata ja että vaikea on labra löytää. Ystävällisiä vahtimestareita on kuitenkin pääoven lähellä. Mikäpä siinä sitten. Vahva arvelu minulla on, että "Meilahden srla näytteenotto" viittaa Huslabin Tullinpuomin laboratorioon. Ehkä se selviää ennen tiistaita.

Jos tässä nyt selviää terveitten kirjoissa leikkauspäivään saakka, eikä operaatio siirry muistakaan syistä, minulla on enää yhdeksän työpäivää tänä keväänä. Jonkinlaiset arvioinnit olen jo antanut, tosin vielä muutamilla ryhmillä on kokeita tms. kevään kuluessa, joten jotenkin on pakko järjestää sekin, että mahdollisia arvosanojen muutoksiakin sitten tehdään. Sitä paitsi nivaskan korjaamattomiakin kokeita tältä viikolta kannoin tänään kotiin. Tänään myös tulostin kaikista aineista vielä ajantasaiset aikataulusuunnitelmat. Harmittaa pomojen puolesta, että joutuvat miettimään, miten ja kuka hommat hoitaa. Mutta jokuhan ne hoitaa. Jos saisin edes kaappini jotenkin siivottua ennen poisjääntiä. Ja muuten kaiken sellaiseen kondikseen, että jäljiltäni toinen pystyy pelihousujaan repimättä keväästä selviämään.

Huh. 

Taidanpa etsiä maanantaiaamuna sen verran aikaa, että saan soitettua ja kysyttyä