Varaanpa tuosta ajan nopeasti...

Pitkissä kantimissa on ajanvaraus terveyskeskuksen fysioterapeutille.

Soitin eilen teekoon ajanvarausnumeroon. Takaisinsoitolle meni, tietenkin. ”Soitamme sinulle takaisin tämän päivän aikana.” Eipä siinä mitään, lomallahan minä olen, ei tarvitse kesken oppitunnin karata puhelimessa puhumaan. Sitä paitsi päivä se tämä kuluvakin päivä on, koska eilen eivät ehtineet pirautella. Pieniä ruuhkia, tiedossahan tuokin oli. ”Fysioterapeutille on oma ajanvarausnumero. Soittoaika on klo 8-9 ja 14-15.” Aha.

Laitoin kellon hälyttämään klo 14 ja soitin. ”Olet soittanut plaa-plaa-plaa ajanvarausnumeroon jne.” Odotusmusiikkia. Ei ohjeita takaisinsoittopyynnön jättämiseen, joten ehkäpä sitten vain odotan. Odotin. Kärsivällisesti 27 min 33 s, kunnes katkaisin puhelun ja soitin uudestaan. ”Olet soittanut… voit jättää takaisinsoittopyynnön.” Oi, edistystä! Jätin. Soittavat mahdollisimman pian. Jännittävää nähdä, onko ”tänään = pian”.

Jospa varaisinkin ajan netin kautta siitä huolimatta, etten silloin voi varmistaa, saanko ajan juuri sellaiselle tyypille, joka tarvitsemaani käsittelyä pystyy antamaan vai pääsenkö jälleen jollekin, joka vain neuvoo ja näyttää kuvia. Eivät ole tk-fysioterpeutit koskaan ennenkään mitään muuta tehneet.

Siinäpä varaan. Fyssareitten nimiä on useitakin tässä lähiteekoossa, mutta kenellekään ei aikoja löydy. Selailin pitkälle ensi vuoden puolelle.

Viimein se odotettu takaisinsoitto tuli ja Novan fyssarin ennustus toteutui. Hyvinvointialueiden myötä kaivattua rannekanavaterapiaa ei enää saa kuin yksityiseltä puolelta, vaikka osaamista kyllä olisi. Asia selvä, varasin sitten tuohon tuttuun paikkaan ajan. Tuleepa käyttöä työnantajan lahjoittamalle e-passin saldolle. Eikä tarvinnut odotella ikiaikoja, heti vastasivat mailiin ja kertoivat, että kuka tahansa heillä osaa homman. Valmiiksi etsi mailiinvastaaja minulle ensimmäisen vapaan ajankin ja sen sitten varasin ilman kummempia kommervenkkejä.

Ei nämä tämän päivän puhelinsoittelut sentään ihan hukkaan menneet. Tuon aamuisen ajanvarauspuhelun keksin käyttää hyödykseni ja varata nyt sitten jonkun edes ajan, kun kerran ihan ihmisen kanssa pääsin puhumaan. Rintakehällä on vuosikausia hitaasti, mutta varmasti kasvanut aterooma. Minusta olisi kätevää, jos olisin suorilla saanut ajan tuon ikiaikaisen patin poistoon käymättä enää sitä ensin näyttämässä. Ovathan sekä onkologi, että työterveyslääkäri siitä jo Kantaankin maininnan laittaneet. Että aterooma on ja terveyskeskus näitä poistelee.

Eikä mitä, ensin on näytettävä, sitten ruvetaan etsimään poistoaikaa. Sain valita, näytänkö hoitajalle vai lääkärille, valitsin hoitajan. On hänelläkin silmät, tarvitse tällaiseen lääkärin aikaa tuhlata. Olisin toki voinut kuulemma lähettää kuvankin netin kautta, mutta mitäpä ihmettä kuvalla tekevät, koska ei sitä juurikaan kuvassa näy. Se pitää tuntea. 

Moni patti päältä pieni, vaan on kuitenkin olemassa.

Ennen niitä poistoaikoja oli keskiviikkoaamuisin muutama, eikä niitä varata varmuuden vuoksi etukäteen, ei, vaikka niin voisi tehdä ja perua sitten, jos ei tarvetta näytin jälkeen olisikaan. Näytille menen joskus kuukauden päästä, joten väittäisin, ettei poistoa luultavasti kesäaikana ehdi tehdä. Ja koska tämä ei ole mikään pakollinen juttu, eikä oikeastaan varsinaisesti sairauden hoito, en kuitenkaan tule syksyllä palkallista vapaata tätä varten saamaan. Ehkä odotan siihen saakka, että eläkkeelle pääsen. Kohtahan se koittaa, pikaisen laskemisen mukaan muutama päivä yli 600 varsinaista työpäivää. Tai sitten äkkirikastun ja rupean käyttämään vain yksityisiä lääkäripalveluita.

Lyödäänkö vetoa, että hoitaja, jolle menen, ei kuitenkaan sitten itse uskalla laittaa lähetettä poistoon, vaan käskee minut lääkärille. Tai hymähtää ja toteaa, ettei tuollaisiin aikaa kannata käyttää. Ehkä pitää kaivella itse hiukan mainittua pattia, että pääsee tulehtuneen vaivan kanssa päivystykseen ja suorilla puukon alle. Tai sitten vain unohtaa koko pompula.

Tässähän tämä päivä sitten hurahtikin. Vieläköhän saisi itsensä edes hetkeksi ulos...vaikka soutelemaan.