Vanhoja huonekaluja?

Yllättävän hyvin on tämä lukuvuosi lähtenyt käyntiin. Työjärjestys on minulle sangen sopiva: vain yksi sellainen päivä, jona ei ole vapaatuntia keskellä päivää. Pidän siitä, ettei tarvitse olla koko paketti hallussa yhteen pötköön, vaan voi tuntien välillä keskittyä miettimään, mitä olikaan aikonut seuraavaksi tehdä. Vaikka kuinka suunnittelisin ja kirjoittaisin vaihe vaiheelta muistiin tunnin oletetun kulun ja vaikka olisin saman "ohjelman" jo kahteenkin kertaan pyörittänyt läpi kuluneen viikon sisällä, en vain sitä muista. En pysty palauttamaan mieleen asioita. Muistilappuja nykyisin kalenterin joka sivulla ja oppikirjojen aukeamilla. Oi, aika, kulu nopeasti, että pääsisin jo eläkkeelle! Ja hallitus pitäköön huolen siitä, etteivät enää sorki eläkeikiä sillä tavalla, että toistamiseen tulisi lisää kakkua 😡. Ilman menneiden vuosien muutoksia pääsisin jo tämän vuoden lopussa vapaalle.

Rikkonainen tämä syksy tulee olemaan. Nyt viikko vielä töissä ja sitten vaihteeksi pari viikkoa saikulla. Ei tällä kertaa sen suurempaa, kuin viimeinkin tuli aika tuon napsusormen remonttiin. Itse ajattelin, että se olisi parin päivän paussi työntekoon, mutta kutsukirjeessä puhuttiin kahden viikon sairauslomasta. Työterveyshoitajakin rupesi höpöttämään jotain sen suuntaista, että kyllä ne lääkärit tietävät, mitä määräävät. Anoin sitten kaksi viikkoa. Yritän hiukan rennommin sijaisohjeiden kanssa toimia, kuin kevään saikun edellä tein, mutta huomaan silti, että turhan tarkasti ja ohjelmoidusti näemmä olen asioita paperille präntännyt. Jotain olin jo valmiiksi itseäni varten ajastanut ja toki toivoisin niiden juttujen pysyvän aikataulussa, etten turhaa työtä olisi tehnyt, mutta enpä minä voi toisten puolesta päättää. Kyllähän meille on selvästi kerrottu, ettei sijaisohjeita sairauslomien kohdalla tarvitse tehdä, mutta käytännössä kaikki tekevät. Oma pelko on, että jos sitten itse jätät tekemättä, siitä tulee selän takana nurinaa. Enpä kyllä itsekään pitäisi siitä, että joutuu jotain vierasta oppiainetta opettamaan ilman ohjeita. No, jos nyt ensi viikolla saisi pakettiin riittävät suuntaviivat seuraaville kahdelle viikolle.

Pari viikkoa tässä odottelin pään magneetin tuloksiakin. Yksi silmälääkärin soittoaikakin niistä jo oli, mutta se siirtyi, koska radiologi ei viikossa ehtinyt lausumaan kuvista halaistua sanaa. Omakannassa näkyi vain, että kuvat otettu ja kuvaussessiossa mukana olleiden hoitajien nimet. Sitten, 11 päivää kuvauksen jälkeen, tuokin merkintä katosi. Ilmeisesti tuona katoamispäivänä radiologi oli lausuntonsa lopulta antanut, mutta ei sinne minun näkyvillekin kuvantamistutkimusten kohdalle mitään tekstejä takaisin tullut. Silmälääkäri soitteli pari päivää tuon jälkeen ja kertoi lausunnosta sen, mitä siitä tajusi ("en ole tämän alan asiantuntija, mutta...") ja liitti tekstin oman Kanta-tekstinsä perään. Toki sen siitäkin näen, mutta olisi paljon kätevämpää, jos kuvantamisjutut olisivat siellä, mihin ne kuuluvat. Jos joskus tuota haluan myöhemmin lueskella, pitää muistella, mikä käynti mahtoikaan olla se, minkä yhteydestä nuo sanat löytyvät.

Endokrinologi minulle kuvat sitten samalla viikolla näytti ja kertoi sen, mitä jo itsekin olin tekstistä ymmärtänyt. Eipä tuolla ihmeitä ole, jotain on todennäköisesti jäänyt (oli odotettavissa, koska valtimon takaa ei pystytty kasvainta kaivelemaan) tai sitten kysymys on mahdollisesti uudesta kasvusta. Todennäköisempää tuo ensimmäinen vaihtoehto. Myös leikkauksen jäljiltä jotain pientä räpellystä tuolla kitaontelon reunalla. Kaiken kaikkiaan homma kuitenkin kunnossa. Leikkaus on onnistunut, eikä verikokeissakaan ole mitään poikkeavaa. Kaksi sellaista asiaa minulla oli mielen päällä, joita olisi pitänyt kysyä, mutta toisen (kiinnostavamman) unohdin kokonaan ja toisen (tärkeämmän) kysymys jäi kesken ja siten vastausta vaille. Jospa vuoden päästä kontrollikuvien aikaan sitten muistaisi.

Se kiinnostavampi liittyi siihen, että kevättalven kuvissa pääkoppani sellakuoppaan tunkeutui tuo mainittu kasvain. Nyt siitä sanotaan, että "luinen sellakuoppa on leveä, likvorilla täyttynyt" ja toisessa lauseessa kerrotaan, ettei "chiasma ole hernioitunut tyhjään sellakuoppaan." Siis kuoppa on täynnä aivo-selkäydinnestettä, mutta toisaalta se on tyhjä? Tätä rupesin googlailemaan ja lopulta kysäisin kaikkitietävältä Geminiltä, mitä sellakuopassa pitäisi olla. Se riemastutti vastauksellaan: "Sellakuopassa on yleensä erilaisia jätteitä, kuten paperia, muovia, metallia, biojätettä, mitä tahansa tavaraa, jota ei tällä hetkellä tarvita, kuten vanhoja huonekaluja, vaatteita tai työkaluja."

Aivan. Olenkin miettinyt, missä tuo kaikki tarpeeton tavara lymyää. Sikäli jännä juttu, ettei radiologi sen tarkemmin noita huonekalujakaan lausunnossaan maininnut. Joka tapauksessa minun piti kysyä siltä endokrinologilta, onko tämä likvortäytteinen monttu nyt sitten se ns. "empty sella", josta olen kuulut puhuttavan, mutta unohdin. Eipä sillä, että moisella tiedolla merkitystä olisi, koska kaikki pitäisi olla kunnossa, mutta olisi kiinnostanut.

Ei näistä maallikko paljon ymmärrä, mutta näkeehän sen, että golfpallo on kadonnut.

Se kesken jäänyt asia liittyy nenään ja olisi ollut käytännön elämän kannalta tärkeämpi selvittää. Kerroin kyllä, että haju nenässä on edelleen, joskin lievempänä, ja jatkuvasti nenä vuotaa. Ei niin, että niistäen mitään tulisi, eikä niin, että tarvitsisi nieleskellä mitään ylimääräistä, mutta koko ajan tunne, että jotain limakalvoilta valuu. Niiskutan ja ryystän. Päiväaikaan, liikkeellä ollessani, mutta ei hiljaa paikallaan istuessani tai yöllä. Keskustelu aiheesta jäi tavallaan kesken. Tohtori kertoi, että jos valumalla valuu, se voisi olla likvoria ja mahdollista toki, että tuolta pääkopasta kitaontelon kautta jotain leikkauksen jäljiltä tihkuisi, mutta sen kuulemma varmaan huomaisi. Jotenkin vain minultakin unohtui sitten kysyä, mitä tälle voi tehdä tai miten se selvitettäisiin, onko tuosta pääkopan nesteestä kysymys. Silloin leikkauksen jälkeen tehovalvonnassa mittailivat nenän valumien sokeripitoisuutta. Kuulemma likvorissa on sokeria. Mutta nyt en sitten tee mitään. Ehkä se joskus loppuu, kun viimeisetkin sulamattomat jutut tuolta jostain ovat hävinneet. Ja jos nyt sattuisikin olemaan likvoria, onko sekään sitten hengenvaarallista, koska muuta vaivaa minulla ei ole?

Sormileikkaus siis edessä viikon kuluttua. Pitäisi kukonlaulun aikaan olla jo Novassa. KELA:lle lähetin kysymyksen taksin käytöstä. Matkakulukatto minulla on jo täynnä tältä vuodelta. Edellisen kerran maksukaton täyttyessä lähettivät kortin, mutta nykyisin sellaista ei tule. En löytänyt tähän liittyvää viestiä/kirjettä mistään, enkä nyt tiedä, näkyykö tuo katon täyttyminen suoraan KELA-taksien järjestelmissä vai pitääkö minun maksaa mahdollinen taksikyyti ja sitten periä se KELA:lta takaisin itse. Viikko aikaa KELA:lla vastata. On nimittäin niin aikainen lähtö, että voisi olla ihan hyvä hetki käyttää taksia, koska siippa on edellispäivänä töissä ja monesti tulee vasta aamuyöllä kotiin. Ei tarvitsisi hänen poukkoilla unten mailta kesken kaiken. Itse en kuulemma saa ajaa leikkauksen jälkeen. Kummallista, paikallispuudutus. Pikku juttu se, että oikea käsi kyseessä, kyllähän sitä pelkällä vasemmallakin ajaisi... Mutta jos nyt tämän ajokiellon ottaisi edes hetken tosissaan.

Maksukatoista toinenkin eli ne hoitopaikkamaksuihin liittyvät jutut on täyttymässä. Kyselin Novasta sähköpostilla sitä, mihin nuo luvut pitää ilmoittaa ja miten. Sanovat kuitenkin, että tuon maksukaton täyttymistä on itse seurattava. Vastasivat, että Keski-Suomen hyvinvointialue seuraa kyllä asiakkaan puolesta näitä omia maksujaan, mutta muilta alueilta kertyneet maksut pitäisi ilmoittaa itse. Tarkistavat tarvittaessa asian tuolta toiselta alueelta. Antoivat sitten puhelinnumeroita ja kehottivat soittamaan oman asuinpaikkakunnan  numeroon. Niin. Jyväskylän numeroita oli useita, joten minä tiedustelemaan, onko väliä, mihin soitan. Samalla tivasin, voiko nuo summat sähköisesti jonnekin ilmoittaa. Mnähän en tunnetusti mielelläni puhelimeen koske ainakaan siihen puhuakseni. Neuvoivat minulle yhden puhelinnumeron ja kertoivat lopuksi, että voi ne sähköpostillakin ilmoittaa. Antoivat sitten osoitteenkin: Se sama osoite, josta asiaa alun perin kysyin ja josta ovat minulle näitä ohjeita kertoilleet! Sinne sitten luvut lähetin ja kysäisin, tarvitsevatko ihan henkilötunnuksenkin kokonaan, vai riittääkö nimi ja syntymäaika. Eivät enää siihen mailiin ole vaivautuneet vastaamaan.

Tänään pitäisi sen verran saada itseään liikkeelle, että kävisi rannasta muutaman vesikasvin nyhtämässä. Mätäkuu on naftisti ohi, mutta ei kai se niin tarkkaa ole? Radiossa nimittäin sanoivat, että esim. veneväyliltä vesikasvien niitto pitäisi kansanperinteen mukaan tehdä mätäkuun aikana, jos siitä aikoo olevan hyötyä. Päivä sinne tai tänne, ehkä nuo muutamat rehut rannasta eivät kalenteria niin tarkasti tunne. Myrkkykeisoja en vielä rupea kaivamaan. Sen ajattelin tehdä silloin leikkausta edeltävänä päivänä, koska tikkien vuoksi uimakielto kuitenkin tulee. Ehtiipä mahdollinen myrkky laimentua. Rantaviiva vaihteeksi lepikoituukin, pitäisi niitäkin sieltä saksia pois. Jospa vaikka kohta. Katsotaan.