Elämäni monikerta

Jäiden lähtö on tänä keväänä muutakin, kuin pelkkää avannon hajoamista. Enpä arvannutkaan, kuinka helpottunut olo tulee, kun työterveyslääkäri tänään katsoi silmiin ja totesi: "Eiköhän sinulla ole ollut sen verran isoja asioita mietittävänä, että nyt kirjoitetaan sairauslomaa." Sitäpä toivoinkin, tosin hälle totesin, että jos hän ei katso lomaa tarpeelliseksi, otan loppuviikon palkatonta. Läikähti helpotuksen lämpö läpi sielun, kun hän minut lomalle laittoi. Siihen nuo lammenkin jäät ehkä sulivat? Kävin lääkäristä päästyäni poikkeamassa työmaalla. Harmittelin opehuoneeseen mentyäni, että unohdin läppärin autoon, vaikka sen vieminen työmaan gurun käsittelyyn oli yksi niistä muistilistalla olleista oleellisista tuolla poikkeamisen syistä. Minun huonomuistisuuteni vuoksi hän sitten joutui odottelemaan, kun kipaisin takaisin autolle. Täysin vastoin tapojani meninkin eri ovesta kuin normaalisti, lyhyempää kautta. Onnekseni sillä reissulla ehdin tavata myös toisen työmaan ihanista ...

Niin, tarvitsenko psykologia? Pärjään vallan mainiosti itseeni ja tulevaan liittyvien ajatusteni kanssa. En vain yksinkertaisesti väsymyksen, kaikkien hommakseni ottamieni "järjestänpä tämänkin valmiiksi, ettei jää muiden niskoille" -juttujen ja arviointikiireiden kanssa sitten pärjännytkään. Muisti pettää, enkä usko sen johtuvan tuosta kasvaimesta, pikemminkin vain stressistä. Ja kun ei muista, mitä juuri ryhtyi tekemään ja mikä olikaan se asia, mikä oli PAKKO juuri nyt hoitaa, hermostuu enemmän.  Ja vaikken varsinaisesti tulevaa leikkausta pelkääkään, totta kai se on mielessä koko ajan ja omalla tavallaan askarruttaa. En ole hetkeen kestänyt yhtään sitäkään, ettei joku tunnilla toimi, niin kuin olen toivonut hänen toimivan. Itkun partaalla koko ajan, kun joku ei kuuntele ja saman asian tyyliin "tämä äksän edessä oleva luku on se kulmakerroin" viidettä kertaa peräkkäin samalla oppitunnilla eri oppilaille sanot. Sitten kiukustun ja puhun rumasti tyypeille, joiden sy...

Joskus ihminen näköjään tekee ihan hyviä päätöksiä. Tälle päivälle minulle oli aika tuolla Siltasairaalan puukonheiluttajan pakeilla, piti käydä naama tekemässä tutuksi ja kuulemassa, mitä hänellä on ennakkoon sanottavaa. Ihan hyvä varmaankin oli poiketa, mutta jos ihan järjellä ajattelee, ei tuolla käynnillä oikeastaan mitään sellaisia tietoja vaihdettu, mitä ei olisi jo aiemmin minun tiedoissani lukenut tai mitä eivät olisi voineet kirjeellä tai puhelimessa minulle kertoa. Mutta myönnän, että oli ihan kiva (kai tuota sanaa voi tällaisessa yhteydessä käyttää) käydä näkemässä, millainen tyyppi minut leikkaa ja millainen tyyppi minut ehkä nukuttaa. Ja ennen kaikkea ihan hyvä oli käydä katsastamassa tuo Meilahden sairaala-alue. Tietääpä nyt, missä on labra, missä potilashotelli ja mistä ovesta yrittää sisään sitten H-hetkellä. Se tähän aiheeseen liittyvä hyvä päätös oli se, että lähdimme jo eilen iltapäivän lopulla tuonne etelänmaille ajelemaan. Oli harkinnassa aamuaikaisella tien päälle...

Huomaan olevani hermostunut. Vähän väliä olen pääsiäisen jälkeen käynyt OmaKannassa kurkkimassa, josko siellä jotain lisäinfoa näistä kallonsisäisistä asioita olisi. Eilen sitten oli ilmestynyt "muihin tapahtumiin" yksinäinen päivämäärä, ensi maanantaille tänne Novan sisätaudeille. Tänään soitin ja kyselin, mahtaako tuo olla ihan vain sellainen merkintä, että siellä nyt viimein rupeavat jotain se HUS:n uusintakuvauspyynnön suhteen tekemään vai onko ehkä minun itseni osattava olla jo maanantaina jossain muualla, kuin missä olen suunnitellut olevani. Meinaan, että pomo saattaisi tykätä, jos etukäteen tietäisi jonkun pelikentältä puuttuvan. Ihminen luurin toisella puolella tutki tilannetta ja tuli siihen tulokseen, että joku ehkä toimistolla maanantaina aikoo jotain tehdä. Asia siis selvä, hyvä että tekevät. Olisin odottanut, että jo aiemmin olisivat miettineet, mihin väliin tuo meikäläisen uusintasyyni mahtuisi. Iltapäivällä puhelin soi, mutta enhän minä kesken oppitunnin jouta...

Pääsiäinen tuli ja meni, vallan mukavasti jälkikasvun kanssa syöden ja pelaten. Talviaikaan on jotenkin niin vaivalloista meillä lähteä porukalla ulkoilemaan, joten luvattoman vähän sakki raitista ilmaa tämän vierailunsa aikana sai. Itsepä en tainnut nokkaani ovesta ulos pistää kuin karkaamaan päässyttä koiraa takaisin houkutellessa ja kotimatkalle lähteviä hyvästellessä. Pelailtiin lautapelejä ja kulutettiin ruutuaikaa. Harvoin noita rakkaita ihmisiä tulee tavattua, mutta onneksi kuitenkin edes joskus! Hemmottelivat meitä papiljottikalalla! Kuhasta tulee erinomaista itämaisittain maustettuna ja uunin höyryissä kypsennettynä. Kuha matkalla uuniin Kuha valmiina syötäväksi Välillä seikkailtiin saarella Kiirastorstaina soittelin HUS:iin, kyselin, josko minusta on heillä jo jotain tietoa. Ei ollut, mutta ystävällinen puhelimeen vastannut henkilö naputteli saman tien nimeni ja henkilötunnukseni siihen maankuuluun Apotti-järjestelmään, joka niitä lääkäreitä ja muita hoitoalan ammattilaisia k...