Pitkä aika

Kyllä kuluu aika hitaasti. Jotainhan ne siitä odottavan ajasta ovat perinteisesti haastelleet ja allekirjoitan sen, mitä siitä väittävät. Onhan tässä jo reilusti yli kaksi kuukautta mennyt siitä, kun yllättivät minut kertomalla kiireellisestä lähetteestä pään kuvauksiin. Vasta tulevalla viikolla sitten on aika tavata se lääkäri, jonka erikoisalaa tuo pääkoppani tuotokset ovat. Menneellä viikolla kävin luopumassa yhteensä yhdeksästä koeputkellisesta vertani kahtena eri aamuna. Ensimmäistä kertaa minusta onnistuttiin ottamaan verikoe siten, etten todellakaan tuntenut edes pienen pientä pistoa! Osui kohdalle aivan käsittämättömän taitava labrahoitaja tuossa Sampoharjussa! Kysyin, kuinka kummassa hän se tekee. Kertoi opetelleensa oman tavan, jotenkin venyttää ihoa sormiensa välissä samalla, kun pistää neulan suoneen. Hyvänen aika, hänet kun saisikin aina paikalle, kun on neulojen pistelemisen aika. Nimeään en tiedä, mutta komeat tatuoinnit hänellä toisessa käsivarressaan oli, oli itselleen nelikymppislahjaksi ne hankkinut.

Oma ymmärrys ei noista labrojen tuloksista lopulta mitään erikoista bongannut. Sen verran vieraita mittauksia, perusverenkuvasta poikkeavia, että guuglailla piti. Jääköön lopullinen tulkinta sille ensi torstain etnotyypille. No joojoo, endo. Toivottavasti hänellä on selkeä käsitys siitä, miten tämä homma etenee sujuvasti. Tahdon eroon väsymyksestä ja tästä koko päivän läsnä olevasta pienestä päänsärystä. Kyllähän tuon kanssa hyvin pärjää, ei mistään järkkymigreenistä kuitenkaan ole kysymys. Eikä tässä suuremmin ole huimannutkaan, mitä nyt välillä jotain pientä sen tapaista. Mutta joo, tahtoisin jo tietää enemmän.

Ulkona on harmaata, liukasta ja sataa lunta. Voisi kuunnella jotain, Sinuhe on kesken. Muutaman kerran sen kanssa nukahtanut, tänään ulkona taas kerran samaa kohtaa yritin kuunnella. Kuvaukset egyptiläisistä kallonporauksista osuvat niin kohteeseen 😂. Nice. 

Ehkä kaivan jonkun elokuvan, syötävää ja vaivun sohvalle. En tule sieltä pois ennen kesää.