Kevätmietteitä ja teatteria

Hyvänen aika, jo maaliskuu! Arvelen, että tästä keväästä tulee eri tavalla kiireinen, kuin aiemmin.  Pääsiäiseen mennessä pitäisi olla monen asian selvinnyt ja niiden selviämisten sisällöt määräävät melko lailla sitä, millaisia huhti- ja toukokuu tulevat olemaan. Ehkä aivan samanlaisia kuin aiemminkin, tai sitten ennen niitä täytyy olla jo vaikkapa kaapit siivottuna. Pitää ehkä pohtia jo alkavalla viikolla, mitkä loppukevääksi suunnitelluista kokeista ovat oikeasti "välttämättömiä" ja mitkä voisi unohtaa. Kovin montaa työpäivää ei ennen kesää kuitenkaan enää ole ja jos (siis ainoastaan JOS) tästä jollekin sairauslomallekin vielä joutuu, olisi ehkä parasta, ettei kovin paljon kalenterintäytettä suunnittele. Epätietoisuus ärsyttää. Ja myönnettävä on, että jännittää jonkin verran sekin, mitä tieto sitten tuo tullessaan. En minä paniikissa ole, enkä aio lamaantua, mutta kaipa sekin ihan sallittua on, että tuo korvienvälissä majaileva möykky laittaa miettimään syntyjä syviä.

Välillä mietin, pitäisikö varata jollekin ammattiymmärtäjälle aika ihan siksi, että voisi käydä vinkumassa ääneen kyllästymisensä tähän jatkuvaan vaivojen virtaan. Toisaalta - en minä ole puhuja, minä kirjoitan. Ei sellainen kuuntelija saa minussa muuta aikaan kuin sen, että vollotan hallitsemattomasti, eikä siitä apua ole. Itkeä voin tarvittaessa ihan kotonakin. Sitä paitsi töissäkin on kukkurakourallinen niin mainioita ihmisiä, että eiköhän näillä pärjää. 

Olisin toivonut, että flunssa olisi jättänyt edes muutaman lomapäivän ihan minun omaan käyttööni, mutta ei. Vaikka olen jo muutaman päivän ollut ihan ihmistenilmakunnossa, ei kroppa edelleenkään salli sitä, mitä tahtoisin. En ole tohtinut lähteä kovin kauaksi kotiovesta reuhtomaan, koska tuntuu, ettei jaksakaan itseään suuremmin rasittaa. Olen nyt muutamana päivänä tyytynyt kiertämään lumikengillä ympyrää tuossa oman tontin perukoilla. Hiukkasen saa siinä muutakin kuin tasaisen maan liikettä ja tuleepa edes ulkona oltua, mutta eipä sitä varsinaisesti mahtavaksi liikuntasuoriutumiseksi saata kutsua. Etenkään, kun nyt on jo useampi kierros tullut samoissa jäljissä tarvottua, eikä tarvitse enää joka askeleella ponnistella upoksista ylös. Tänään just ja just jaksoin kolme varttia tuolla kivikossa tepastella, eikä sillä vauhdilla mittariin tullut kuin reilu kilometri. No, hiki tuli kuitenkin, eikä tässä olla mitään ennätyksiä tekemässä.

Viikolla tuli poikettua parikin kertaa teatterissa itseään viihdyttämässä. Kanavateatteri esitti jatkoa edelliseen farssiinsa. Vauhdilla verkkoon nauratti, kuten teki ykkösosansakin Juokse lempesi edestä. Ray Cooneyn huumori iskee meihin. Päästiin istumaan eturiviin, kuten oli toivottukin, vaikka eivät näemmä otakaan huomioon niitä toiveita, mitä lippuvarauksen yhteydessä oli kirjoiteltu. Ihan oli kiinni tuo eturiviin pääsy siitä, että riittävän ajoissa salin puolelle ehdittiin. Ei siellä meille mitään varausta ollut laitettu, monelle muulle oli. Ovat ne toiset ehkä puhelimitse toiveitaan esittäneet. 

Kaupunginteatterissa oli eilisiltana ennakkonäytös Eerika Rantasen tähänastinen elämä. Sinne oli sentään ihan numeroidut paikat, joten ei tarvinnut sen kummemmin rynnistellä, jotta eteen pääsi. Verkkokaupasta viikolla nuo liput jo ostettiin ja ihmeteltiin, kun ei siellä ollut tarjolla kuin yhdenhintaisia lippuja. Opiskelijalipuiksi niitä netti väitti, ajateltiin, että ne nyt on vain kaikki samanhintaisia, koska tuo oli ennakko. Ensi-iltahan tuosta on vasta tänään - tai pikemminkin kantaesitys. Kun eilen päivällä vilkaisin, onko esitys täynnä, lippuja oli tarjolla monenlaisia. No, me oli ne "opiskelijaliput " jo ostettu ja niillä mentiin. Tosin mun omatunto ei anna periksi ihan noin vain mennä halvemmalla kuin oikein olisi (tai sitten en kestä ajatusta, että siinä ovella joku rupeaisi tällaiselle varttieläkeläiselle - 1.3.2024 alkaen 25% 😊 - mutisemaan väärästä lipusta), joten poikkesin lippuluukulla asiaa sepustamassa. Ei kuulemma haittaa. Eikä ne ovella sitä lippua skannailleet, kun vilkaisivat, että on oikea päivämäärä. Hiukan epäilevin mielin menimme tuollaiseen esitykseen, ei kuitenkaan nyt farssi tai komedia käsillä. Näyttelijöistä Kaisa Hela ja Ria Kataja olivat minulle aiemmin tuttuja telkusta ja heidän roolitöistään olen pitänyt. Eeva Soivion nimi ei minulla soittanut mitään kelloja, mutta tutulta näytti. Pikavilkaisu imbd piste comiin kertoi, että on hänenkin työtään taatusti tullut telkusta katsottua. Joka tapauksessa tuo esitys oli sellainen, etten kertaakaan sen aikana vilkaissut kelloa. Aivan upeasti toteutettu kolmen näyttelijän ja yhden muusikon voimin tarina, jossa oli rooleja vaikka kuinka paljon. Mitään rynnistelyä roolista toiseen ei kuitenkaan ollut, eikä liikoja lavasteiden kanssa temppuiluita. Kannatti poiketa katsomassa!

Väliajalla meidän kahvit oli katettu pöytään, jossa oli jo yksi ihminen. Juttutuulella oleva hiukan vanhempi rouva, teatterin suurkuluttaja. Käy ilmeisesti katsomassa kaiken, mitä lähitienoolla esitetään. Kävi ilmi, että oli ollut Kanavateatterissa samana päivänä kuin mekin, kaiken lisäksi samassa rivissä yhden ihmisen päässä meistä. Maailma on pieni.

Tämän päivän olen tuon aiemmin mainitun miniulkoilun jälkeen syönyt ja nukkunut. Tämä jatkuva väsymys on aivan käsittämätöntä ja odotankin, että tuosta aivolisäkehommasta löytyisi siihen lopultakin syy. Sohvalle olen kahteen otteeseen iltapäivän kuluessa nukahtanut. Hereilläoloajan kuuntelin Areenasta tuon eilisen Eerika-näytelmän jatko-osaa. Kuunnelmanahan se eilen nähtykin on näemmä ollut Areenassa, mutta en sitä jaksanut käydä läpi. Ensimmäistä osaa jonkun matkaa yöllä kuuntelin, mutta se oli niin sanasta sanaan samaa kuin teatterissa, etten tuntenut "tarvitsevani" sitä. Luultavasti muissa osissa olisi jotain uuttakin, mutta siirryin suosiolla jo yöllä kakkoskaudelle. Se julkaistiin puolen yön jälkeen. Tänään sitten sitä jatkoin. Kyllä nuo naiset osaavat työnsä!

Hyvä valinta iltapäivätoiminnaksi tuo kuunnelma ja nukkuminen. Vaihtoehtona mielen päällä kolkutteli pakolliset kokeen korjaamiset, mutta ne siirsin nyt sitten maanantaille. Olisi tavallaan pitänyt hoitaa ne nyt lomalla pois, mutta en jaksa. Toivottavasti maanantaina olisi hiukan virkeämpi meininki.