Kalenteri täyttyy

Tästä keväästähän on tulossa kovinkin terveydellinen. Nyt jo olen kerennyt poiketa tervehtimässä labran väkeä, niitä Novan silmätyypejä, työterveyslääkäriä ja Novan mammo-/ultra-ammattilaisia. Näiden lisäksi kalenterissa on jo neljä muutakin merkintää ennen pääsiäistä. Onneksi nuo tulevat tapahtumat eivät ainakaan tällä tietoa riistä minulta palkanosia, koska pystyn hoitamaan osan puhelimessa työmaalla ja loppuihin sain sotkettua työterveyslääkärin maineen mukaan.

Laittelin Mehiläisen sovelluksen kautta viestin työterveyshoitajalle. Valittelin sitä, että on taas häiritsevästi ruvenneet sormet puutumaan ja keskisormi napsumaan. Keskari jumittuu innokkaammin kuin viime keväänä, jolloin se toista kättäni syynännyt käsikirurgi Novassa innolla tuikkasi siihenkin kortisonia. Seitsemän kuukauden apu siitä piikistä oli. Pari päivää viestin jälkeen hoitaja soitti ja sanoi, että olisi muutaman päivän päästä aika lääkärille, otanko sen. Joku oli perunut. Sen kerran, kun ajan saa, totta kai otan sen! Enpä muista, milloin näin pikaisesti olen lekuriin päässyt olematta kiireellinen. Tohtori oli sama miekkonen, joka keväällä kaupungin toimipisteessä rannettani näpelöi ja kirjoitti lähetteen hermoratatutkimukseen. Hyvä niin, sillä hän oli aiemmat kirjauksensa huolella lukenut ja kirjoitti sitten saman tien lähetteen käsikirurgille kohdetta näyttämään. Pikaista oli Novankin päässä toiminta: tiistaina tuo lähete tehtiin ja nyt torstaina Hyviksen viestilaatikkoon napsahti aika kiirastorstaille. Onpahan tuokin parinkymmenen vuoden rannekanavaprojekti nyt viimein saatu työn alle.

Kyselin samalla tohtorismiehen mielipidettä kolesteroleistani. Hänpä näpytteli arvoni jonkin laskuriin ja käänsi tietokoneen näytön minuun päin. Siinä sitten selitti, että näillä arvoilla on 4 % todennäköisyys seuraavan viiden tai jotain vuoden kuluessa aivoinfarktiin ja johonkin muuhun ja 1% todennäköisyys sydäninfarktiin. Aha. Jutteli lääkityksen aloittamisen ja aloittamattomuuden merkityksistä. Päädyin kertomaan, että tutkailen hiukan tarkemmin, milloin ja miten paljon popsin juustoja ja nautin jäätelöitä. Hän oli samaa mieltä. Jospa puolen vuoden kuluttua sitten käyn jälleen rasvat mittauttamassa. Katsotaan sitten tilannetta.

Samalla kysyin, pääseekö hän näkemään syöpiksen labratulokset. Minulta ovat ne piilottaneet, vaikka aina ennen olen  nähnyt, mitä verestäni ovat selvittäneet. Tohtori sanoi ne voivansa näyttää, mutta ei rupea niitä tulkitsemaan. Ei tulkiksi tarvitsekaan ruveta, ymmärränhän minä itsekin, mitä niissä lukee, jahka ensin ne näen. Muuta en vilkaissut, kuin syöpämarkkerin, joka oli kivasti rajojen puitteissa ja maksa-arvot, joista afos oli koholla. Siitä viikon päästä soitteleva hoitaja sitten varmaankin juttelee. Rupesin miettimään, että koska ferritiinit ja kilppariarvot omalabroissa ovat kunnossa, eikä tuo syöpämarkkerikaan mitään julista, väsymykseen voi toki löytyä muukin syy. Hiukan harmittaa, etten tajunnut tutkituttaa kalsiumpitoisuuksiani, sillä minulla on sellainen käsitys, että liiallinen veren kalsiumpitoisuuskin aiheuttaisi myös väsymystä ja olisi jollain tavalla mahdollisesti yhteydessä myös kohonneisiin maksa-arvoihin. Voi olla, että ymmärrykseni tässä on vajavainen tai jopa virheellinen, mutta tuota pitää muistaa kysyä. Kesällä -22 sytojen jälkeen sädelääkärin lähetteellä kalsiumit katsottiin ja silloin ne olivat hiukan koholla. Sekin pitää kysäistä, onko tässä hoitojunassa suunniteltuja pysähdyksiä luuntiheyden mittaukseen. Letrot kaikenlaista jännää voivat saada aikaan.

Tänään viimein pääsin vuositarkastukseen, kaksi kuukautta alun perin aiottua myöhemmin. Ei se mammolitistys tuossa leikatussa rinnassa mitenkään kivalta tunnu, jos ei nyt erityisen kivalta tuossa toisessakaan. Selvisin kuitenkin. Kysyin, tuleeko ultra, mihin hoitaja totesi, että lääkäri tuossa saman tien vilkaisee kuvat ja päättää, tarvitaanko ultraa. Mainitsin, ettei minua yhtään haittaa, jos ultrataankin. Ja niinhän sieltä sitten vanha tuttu radiologi Irina tulikin kohta sanomaan, että kuvataan nyt sitten, vaikka turhaa se on, koska mammossa ei näkynyt mitään kummempaa. Yritin häntä houkutella ultraamaan maksani, jos kerran rintojen ultra on turhaa. Ja kun nyt kuitenkin siinä koneen vieressä olin. Ei tarttunut täkyyn hän, vaan kuvasi sen, mitä turhana piti. Ei sen kummempaa silläkään tavalla löytänyt. Hyvä niin. Vuoden päästä sitten jälleen, sitten kahden vuoden tauko ja vielä kerran nämä kuvaukset, mikäli tilanne ei muutu.

Novan käytävällä roikkui vastuuhenkilön loimi, pitihän siitä muistoksi kuva napata Lieneekö taidetta vai mitä yleispiristettä. Tuo taskuun nimikoitu VESSAN OVEN AVAAJA tms. on soma. Vastuu on suuri.

Vastuuhenkilö lienee vastuuttomana jossain?

Seuraava etappi on sitten silmäpolin kirjoittaman pään magneetin hoitaminen pois päiväjärjestyksestä parin viikon kuluttua. Siihen luultavasti sain puhuttua palkallisen vapaan sillä perusteella, että vaikken nyt olekaan kuvauksiin työterveyslääkärin syksyllä kirjoittamalla lähetteellä menossa, hän olisi minut juuri tällaiseen kuvaukseen laittanut. Tartun mieluummin hyvinvointialueen maksamaan kuvaukseen, kuin omasta pussista maksettavaan. Pari viikkoa sitten pitää odotella lääkärin soittoa sen kuvauksen tuloksista. Pitää asennoitua siten, että on hyvä, jos toteavat, ettei mulla kyllä ole mitään päässä. 

Vielä viikon verran jos jaksaisi, töissä helpottaisi hiukan, kun toinen joulukuun alussa "lisähommaksi" saamistani luokista lähtee TET-harjoitteluun. Viikkotunnit vähenevät neljällä (tosin tuona aikana todennäköisesti tulee sijaisuuksiakin vapautuvien tuntien kohdalle). Sitten vielä toinen viikko, ja edessä on paluu marraskuun lopun tuntimääriin eli seitsemän tuntia nykyistä lyhyempään viikkotuntimäärään. Jospa se omalta osaltaan vähentäisi väsymystä. En ole mitenkään erityisemmin kokenut tuota tuntimäärää uuvuttavaksi, ainoastaan yksitäisiä hetkiä olisin mieluusti työntänyt pois. Väsymys on viime päivinä ollut järjetöntä. Tänään oli tavattoman vaikea pysyä hereillä auton ratissa, piti oikein varta vasten keskittyä. En uskaltanut edes nojata kunnolla kuskin penkkiin, vaan huterasti keikuin ratin takana. Hereillä pysyin, vaikka useamman kerran säikyin pientä ajatuksen herpaantumista. Eipä tuossa kunnossa ajaminen mitenkään luvallista taida olla, mutta tuli nyt sitten lakia rikottua. Tuolta mammosta tultuani ja syötyäni sitten nukuinkin sohvalla toista tuntia. Ei tullut korjattua kokeita, vaikka olisi ollut tavallaan pakko.

Kevät, tule jo, aurinko, paista!