Typeriä "kesä"päiviä

Ikävä keli, mitään ei saa tehtyä, on tämäkin kesä!

Jälkikasvu oli tulossa muutamaksi yöksi kylään lomareissunsa päätteeksi, mutta muuttivat suunnitelmiaan ja suuntasivatkin pikavisiitin jälkeen jo kotiinsa. Lapset jo kotiinsakin kaipasivat. En tiedä säikytinkö heidät pois, kun kerroin, että meinataan pihalla puuhommia tehdä, eikä ole mitään takuuta siitä, että ruokaa olisi mitenkään säännöllisesti tarjolla. Kun meillä johonkin hommaan kiinni pääsee, saattaa ateriointi helpostikin siirtyä pitkällekin normiaikataulusta. Kelit ovat nyt kuitenkin olleet valitettavasti niin kurjia, ettei meillä suunnitelmista huolimatta juuri mitään tuolla pihalla saatu aikaan. Tosin ei näillä säillä olisi lastenkaan kiva ollut  täällä olla. Vaihtoehdot käytännössä olla ulkona sateessa itikoitten keskellä tai istua sisällä tuijottamassa ruutua. Uiminenkaan ei lapsille olisi ollut kivaa, veden lämpö laski nopeasti 22 asteesta sinne 17 asteeseen - ellei jopa sen allakin jo ole,  en ole pariin päivään tarkistanut. Sisällä näissä meidän neliöissä asuminen ja yöpyminen vaatii kaikilta aina sopeutumista, niin vierailta kuin vakioasukkailtakin. Mutta toivon, etteivät pahoittaneet mieltänsä, nuo rakkaat 💕

Myönnettävä on, ettei aiemmin keväällä mainostamistani ja innolla aloittamistani lukiomatikan "opinnoistani" tullut mitään. Kun ei ole minkään valtakunnan muistijälkiä joistakin asioista, ei kerta kaikkiaan pysty ihan omin voimin asioita sisäistämään. Kyllähän tuon kurssin esittelystä olisi pitänyt tajuta, että mitään varsinaista opetusta ei ole, mutta silti oletin ja toivoin, että "verkko-opetus" tarkoittaisi muutakin kuin nettisivujen omatoimista tutkimista tai kurssin Telegram-ryhmässä kysymistä. Tyypillistä minulle - innostun ja jätän kesken. Samoin kävi vuosia sitten filosofian opinnoille. Kyllästyin, kun erään esseen arvioinnin saamisessa kesti viikkotolkulla. En saanut aloitettua seuraavaa ennen edellisen arvosanaa ja kiukustuin sitten joutessani kokonaan.

Matikkaa muutenkin olen aikonut tässä kesän kuluessa silmäillä, ihan ilman tuota virallista opiskeluakin. Ihan pari vihkoakin olen sitä varten hankkinut ja pari kirjaa tuolla kaapissa kiltisti odottaa. Saa nähdä, jääkö tämäkin suunnitelman tasolle ja päätyvätkö vihkot lopulta johonkin muuhun käyttöön. Lieneekö tämä aikaansaamattomuus ja laiskuus ihan vain väsymystä vai onko korvienväli masentunut. En tosin tunne itseäni masentuneeksi. Aikaahan nyt olisi ollut tähänkin paneutua, kun ei tuolla pihalle itseään saa, mutta laiskotteluksi on vain mennyt.

Matkakorvaushakemuksen sentään sain tämän vuoden hoitoreissuilta viimeinkin väsättyä. Sekin on ollut olevinaan niin hankalaa. Kertaalleen sitä KELA:n täytettävälle lomakkeelle jo tein, mutta se laski niin kummallisia kuluja, etten tohtinut lähettää. Olisihan toki ollut hauska saada korvauksia kymmeniä tuhansia euroja, kuten tuo pdf minun laittamillani tiedoilla laski (tuossa kuvassa on tuulesta temmattuja summia). Veikkaan kuitenkin, ettei moinen olisi mennyt KELA:ssa läpi... En vain käsitä, mitä ihmettä tuossa teen väärin. OmaKelan sivujen kautta joka ikisen matkan meno- ja paluutietojen erillinen naputtelu etukäteen huimasi päätä, mutta osoittautuikin sitten loppujen lopuksi ihan kohtalaisen näppäräksi keinoksi noita ilmoitella. Eri asia sitten on se, mahtaako tämän vuoden aikana noista kuluista riittävästi tulla, että maksukatto täyttyisi. Toivottavasti ei tarvitse kovin paljon enää missään hoidoissa reissata. Sytot, säteet, labrat ja lääkärit on ihan selvä homma, mutta en tiedä, mahtaako sinne saada vaikkapa fyssarin käyntejä. Laitoin kuitenkin, tulkoot hakemaan minut kuulusteluihin, jos väärin perustein kuluja ilmoittelin.

Ehkä sairastaminen sitetnkin kannattaa?

Tässähän tämä päivä nyt sitten hurahtikin, käytännössä täysin turhanpäiväisten asioiden parissa. Askeltakaan en ole ulkona ottanut, potuttaa moinen 😡