Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin!

Nyt, kun on jo ohi tuo ainoa hoitojen keskellä oleva onkologilla käynti, tulee kaikenlaisia vaivoja, joista pitäisi varmaankin lääkärille puhua. Ajoitus taas kohdillaan. Tosin on noita vanhojakin, mutta myös uusia. Vanhojen vaivojen kanssa olen jo niin kauan elellyt, että niihin on tavallaan jo tottunut, enkä uusista jaksa vauhkoontua ja kaikkea epäillä pahimmaksi mahdolliseksi. Toisaalta typerää olisi sulkea siltäkään mahdollisuudelta silmänsäkään. Huoh. Varmaankin sitten terveyskeskuksen kautta käytävä kaikki valittamassa. Sinänsä hyvä, että olen jo valmiiksi sairauslomalla, on aikaa mennä lääkäriin. Vaikka tokkopa noihin vanhoihin kivistyksiin mitään apua kuitenkaan löytyy, mutta jos edes uusiin...

Jospa nyt sytojen loppuessa saisin aikaiseksi uuden alun niin syömisen kuin liikkumisenkin suhteen. Paljon olen antanut itselleni anteeksi ja olen syönyt, kun on tehnyt mieli syödä. Ei ole pitänyt päätös pullien sun muiden suhteen. Suklaan osalta olen pysynyt aisoissa, ei alle 60 % suklaita ole tullut syötyä. Liikkuminen on jäänyt valitettavan vähälle. Kun yhdessä jonnekin lähdetään, silloin tulee liikuttua, mutta en jaksa kovinkaan hyvää vauhtia pitää yllä, enkä lainkaan niin pitkiä matkoja kulkea, kuin tykkäisin. Sitä paitsi oikea kantapää on ryppyillyt jo muutaman vuoden ja nyt tänä keväänä se on päättänyt oikein kunnolla ruvetä ärhentelemään. Työterveyslääkäri on kireästä pohkeesta puhunut, mutta en minä sitä saa venymään niin, että tuo helpottaisi. Akillesjänteen vierestä kantaluun kupeessa kivistää nykyisin, vaikken edes liikkuisi, puhumattamakaan sitten sen jälkeen, kun olen liikkunut. Kengän laittaminen jalkaan koskee. Huoh tämäkin.

Jospa tämän kevään aikana edes nuo voimat rupeaisivat palautumaan. Ja jospa tulevista lääkkeistä ei sitten aivan kaikkia sivuvaikutuksia tulisi.

Hyvää on se, että viime yönä en hikoilun/palelun vuoksi herännyt. Heräilin muuten vain. Hyvää on sekin, että pari kaveria eilispäivänä poikkesi meillä ihan muuten vain, ohimennessään. Jättivät sydämiä ja rakennuspiirustuksen vai mikä kaavaluonnos tuo nyt onkaan.

Sydämiä ovat.

Kesämökki.

Hyvää on sekin, että taivaan vallat näyttivät minullekin viimein revontulia. Kerrankin hereilläoloaikana!

Reponen tulessa, ei naapurin huusholli.

Eteenpäin...ylihuomenna viimeinen syto!