Elämäni monikerta

Kirjoituttaa, mutta ei ole mitään sen ihmeempää kirjoitettavaa. Juhannus oli ja meni, poikettiin naapurissa grillaamassa ja kakkukahveilla. Kokkoa ei vastoin ennakkosuunnitelmia voinut polttaa, koska Ilmatieteenlaitos ei halunnut olla yllyttämässä metsäpalojen sytyttämiseen. Voi jussia ilman kokkoakin juhlia. Puoli kyläähän tuolla oli, enkä kovinkaan monta juhlijoista ennakkoon tuntenut. Ja vaikka yksi naapureista varsin kattavan raportin kaikkien läsnäolevien kotipaikoista ja sukulaisuussuhteista antoikin, en edelleenkään kaikkia kylänraitilla tunnistaisi, nimien muistamisesta puhumattakaan. Lähes kaikilla oli joko kukertavan värinen tukka, jonkinlainen hatunreuhka tai enemmän tai vähemmän hynysmäinen parta. Tyyppi-ikä painottui jonnekin 40 ikävuoden tienoolle, joskin ikähaarukka oli suunnilleen vauvasta vaariin. Väki näytti lähinnä joltain festareilta karanneelta sakilta. Kiinnostavia ihmisiä! Hivenen erilainen juhannus kuin samassa paikassa viime vuonna - kokko ja hillittyä kahvitte...

Pitkissä kantimissa on ajanvaraus terveyskeskuksen fysioterapeutille. Soitin eilen teekoon ajanvarausnumeroon. Takaisinsoitolle meni, tietenkin. ”Soitamme sinulle takaisin tämän päivän aikana.” Eipä siinä mitään, lomallahan minä olen, ei tarvitse kesken oppitunnin karata puhelimessa puhumaan. Sitä paitsi päivä se tämä kuluvakin päivä on, koska eilen eivät ehtineet pirautella. Pieniä ruuhkia, tiedossahan tuokin oli. ”Fysioterapeutille on oma ajanvarausnumero. Soittoaika on klo 8-9 ja 14-15.” Aha. Laitoin kellon hälyttämään klo 14 ja soitin. ”Olet soittanut plaa-plaa-plaa ajanvarausnumeroon jne.” Odotusmusiikkia. Ei ohjeita takaisinsoittopyynnön jättämiseen, joten ehkäpä sitten vain odotan. Odotin. Kärsivällisesti 27 min 33 s, kunnes katkaisin puhelun ja soitin uudestaan. ”Olet soittanut… voit jättää takaisinsoittopyynnön.” Oi, edistystä! Jätin. Soittavat mahdollisimman pian. Jännittävää nähdä, onko ”tänään = pian”. Jospa varaisinkin ajan netin kautta siitä huolimatta, etten silloin voi ...

Yksi vuoden kohokohdista on aina ollut se, kun saa napata herätyskellosta arkiaamuherätyksen pois päältä. Nyt on se aika vuodesta! Helposti tämä vuosi loppujen lopuksi sujui, vain muutaman kiukustuneen itkun ja luokastapoistumisen ryydittämänä. Hengissä selvisin ja tulevaa vuotta pääsee kohtuullisen täysjärkisenä suunnittelemaan. Koululle ei ole aikomus enää ennen elokuuta mennä, mutta hyllyllinen kirjoja ja vihkoja on täällä kotona odottamassa sitä inspiraation hetkeä, jolloin tulevaa vuotta rupeaa hiukan silmäilemään. Hiukan olen epävarma siitä, mihin kannattaa ensisijaisesti paukkuja tuhlata - olemassa olevien sekavien, mutta kuitenkin käyttökelpoisten muistiinpanojen ryhdistämiseen ja huonoksi havaittujen aikataulutusten korjaamiseen vai mahdollisesti eteen tulevan "uuden" oppiaineen materiaalien omaksumiseen. Vielä ei ole varmaa tietoa siitä, millä oppiainepompsilla tuleva vuosi pitäisi sivakoida läpi. Hankala on pomojen työjärjestyksiä tehdä, kun ei ole varmuutta siitä,...