Syksy

Jos isä eläisi vielä, kysyisin mahtoiko olla maanantai, kun minua tehtiin. Sellainen tunne, että joku maanantaikappale minä olen. Jatkuvasti joku kohta kropasta haluaa ylittää uutiskynnyksen - ja yleensä silloin, kun muuten tykkäisin olla rauhassa. Liikettä pitäisi enemmän saada,  se luultavasti häätäisi ainakin osan vaivoista hetkeksi taka-alalle. Sen verran laiskaksi olen kuitenkin heittäytynyt täällä viikonloput yksin möllöttäessäni, etten edes nenäpäätä ole perjantain ja maanantain välillä ovesta ulos saanut. Puunhakureissuja tai järvessä poikkeamisia ei lasketa, ei ne mitään ulkoiluja ole. Mutta joo: järvi sentään on parantunut ja uimakausi alkanut! Hiukkasen hirvittää enemmät uimaliikkeet, koska tuo vasen ranne ei ole letrotauosta mitään piitannut, pahenee vain. Päätin kuitenkin, että tänä tulevana talvena jotain enemmänkin tuolla vedessä uskallan, kuin hätäisesti portaista kiinni pitäen hetken itseäni lillutella. Jospa ihan muutaman uimaliikkeen aina tarkenisi ottaa. Tottuuhan siihen pidempääkin puljailuun, jos haluaa, jotkut uivat ihan kunnon matkoja avoimissa talvivesissä. On vain hiukan epävarma olo, kun toinen käsi krenaa, toinen nilkka välillä kramppaa ja toinen polvi saattaa hiukan välillä lukkiutua. Tuo oman jännityselementtinsä noihin virkistäytymishetkiin. 

Laitoin työterveyteen viestin tuon rannevaivan vuoksi, koska syöpis kehotti sinne yhteyttä ottamaan, ellei lääkkeen tauotus helpotusta tuo. Selostin kaiken siitä, milloin tämä alkoi, mitä olen kokeillut ja mitä minulle ohjeeksi syöpikseltä annettiin. Kysyin, onko jatko työterveyden asia vai terveyskeskuksen asia, jotta osaan heti kättelyssä olla oikeaan tahoon yhteydessä, ellei tämä vaiva kolmen taukoviikon lopussa ole kaikonnut. Vastaus oli, että kyllä se hoitavan tahon asia olisi. Niin - "hoitava taho". Mikähän se mahtaisi olla, jos vaiva ei näytä noista syöpälääkkeistä kuitenkaan johtuvan? Suoraa vastausta en saanut siihen, ottaako työterveys tähän varsinaisesti kantaa. Työpaikkakunnalla ei kuulemma ole tällä hetkellä lainkaan työterveyslääkäriä (no, olen ennenkin sanonut, että minulle käy tämän asuinpaikkakunnan pään lääkärit samasta firmasta vallan mainiosti). Heille ei aikaa nyt kuitenkaan etsitty, vaan sain ohjeen mennä huomisaamuna käymään työfyssarilla. "Hän tutkii, onko tuo nyt sitten jännetuppitulehdus vai ei." Okei, fyssarille aamutuimaan siis. Jospa joku askel eteenpäin tässäkin tulisi otettua. Sen kolme viikkoa taukoa letroista kuitenkin pidän ja ensi keskiviikkona niitä jatkan. Onpahan sekin sitten kokeiltu. Jotain tälle pitää kuitenkin tehdä, vaikeuttaa aika monessa arkihommassa, eikä nykyisiin anna yötäkään olla rauhassa.

Vuositarkastuskutsukin tuli, kuvaukset ja labrat ennen sitä. Luulen, että palkatonta niiden vuoksi varmaan pitää ottaa, ellei nyt sitten tuolta Novasta saa sairauslomatodistusta niille kahdella päivälle, kun sinne on mentävä. Ehdin luultavasti pari tuntia käydä aamuisin pitämässä, ennen kuin sitten kaasu pohjassa takaisin kotipaikkakunnalle pitää huristella. Helpompaa pitää tunnit itse, kuin miettiä, miten joku muu niistä suuremmitta vaurioitta selviäisi. Tiedän, miten ikävää on joutua sijaisena hoitamaan sellaisen oppiaineen tuntia, mikä ei ole millään tavalla itselle tuttu.

Meinasin eilen vilkaista, näkyykö Omakannassa labralähetteen tarkemmat tiedot. Joskus nuo Novan lähetteet (tai pikemminkin sitten aikanaan tulokset) ovat olleet varsin vajavaisesti näkyvissä, mutta kiinnostaisi tietää, mitä kaikkea siinä tutkivat. Jos vaikka itse kolesterolin siihen lisänä tilaisi, ellei sitä ole. Ehkä jotain muutakin kiinnostavaa. Samalla näytteenottokerralla saisi hoideltua, eikä tarvitsisi monesti reikiä nahkaan pistellä. Meinaamiseksi jäi - ei näytä Omakanta minulle terveystietojani. Kuulemma "toiminto tilapäisesti pois käytöstä". Ei tänäänkään niitä pääse näkemään, eikä mitään mainintaa häiriötiedotteissa moisesta asiasta. Ehkä ovat kyllästyneet siihen, että monta kertaa vuodessa tuolla roikun omia tietojani ihmettelemässä.

Olen yrittänyt makustella omia tuntojani tuon vuosikontrollin ympäriltä. Jännittääkö vai ei? Luulen, että enemmänkin kiinnostaa, mitä mulle sanotaan. Totta kai toivon, että puhtaat paperit saisin, mutta en hämmästy, jos jotain epäilyttävää löytyykin. Kun kerrankin lääkärille pääsee, pitää muistaa valittaa kaikki kummallisuudet, mitä iholla tai ihon alla kuvittelee välillä huomaavansa. Nopeasti on vuosi kulunut. Näihin aikoihin viime syksynä elin siinä tietämättömyyden maastossa paksuneulanäytteen ja tulosten välillä. Kummallista, että siitä on niin kauan, äskenhän se vasta....

                                    *            *            *            *            *            *

Sen verran oman tekstin ajatteleminen tässä kirjoittaessani sai vipinää kinttuihin, että nyt sitten viimein yllätin itseni ja poistuin ulkotiloihin. Klo 8.00 sunnuntaiaamuna! Viikkokausiin tätä ei ole tapahtunut, en vain ole saanut itseäni liikkeelle. Aurinkoinen syysilma ja vielä toistaiseksi ainakin osittain ruskaiset puut toki toimivat hyvänä kannustimena. Kännykkäsovellus ei jaksanut mitata koko lenkkiä, vaan päätti lopettaa kaiken kirjaamisen tuolla reilun kilometrin päässä. Kuvitteli varmaan, että kun metsäpolulta tielle päästää, homma on ikään kuin valmis. Harmittaa hiukan, koska olisi ollut ihan kiva katsoa, millainen kiemura tuossa oman tontin perukoilla tuli hortoiltua. Eivät kovin vakaita meikäläisen askeleet märillä kivillä ja koloja väistellen ole. Minnekään en kuitenkaan onnistunut suistumaan, enkä yhtään niveltä muljauttamaan. Ei tuosta kaikkineen tainnut ihan seitsemää kilometriä tulla, eikä enää kotiovella hikikään ollut kaiken ihmettelemään pysähtymisen jälkeen, mutta järvi kutsui kuitenkin puoleensa. Sorsat kaikkosivat viisaasti toiselle rannalle. Ei ole enää pintavesi kymmentäkään astetta.

Eteenpäin!