Elämäni monikerta

Hämmentävää, että joku on odotellut tänne lisää kuulumisiani. Omituista tuntea olevansa "kaivattu" 😀. Alunperinhän tämä blogi rupesi selittelemään meikäläisen seikkailuja terveydenhoidon rattaissa. Syöpärintamalla on takana kolmivuotistarkastus, jossa oli kaikki kunnossa. Letrozolit vaihdettiin Exemestaniin, koska napsusormia on ilmaantunut. Niihin ei vaihdolla ollut mitään vaikutusta, mutta edellisissä verikokeissa maksa-arvot olivat paremmat kuin letrojen kanssa, joten en ole ottanut uusista napsuista syöpikseen yhteyttä. Työterveys laitteli vaihteeksi lähetteen rannekanavaleikkaukseen ja päätin, että pyytäisin samalla kirurgia tuikkaamaan kortisonit noihin uusiin napsuihin. Kolme päivää takaperin olinkin tuossa leikkauksessa ja kuinkas kävikään: Kirurgi kysäisi, hoidellaanko samoilla tulilla myös nuo napsut. Totesi sen menevän verottajan piikkiin joka tapauksessa. Mikäpä siinä sitten, antaa mennä vain. Siinäpä hän ja tiiviisti vieressä tuijottava kaverinsa sitten leikkeli...

Vuoden viimeinen päivä. Oma mieli pakottaa kirjoittamaan edes jotain muistiin, vaikkei oikein mitään intoa olekaan.  Muutama viime yö on mennyt täysin harakoille. Uni ei tule ja jos sattuu sitten joskus tulemaan, se ei pysy. Kävin puolilta öin ottamassa Buranan ja puoli kahden aikaan Panadolin. Siippa komensi yöllä ulos happihyppelyllekin. Menin ja tuijottelin upeaa tähtitaivasta parikymmentä minuuttia.  Särkylääkkeet siksi, että kummallista, mihinkään varsinaisesti täsmällisesti paikantumatonta tai liikkeisiin liittyvää särkyä oikean lavan/olan seudulla. Ja sormet - ne ovatkin aivan oma jomottava lukunsa nykyisin. Taisi olla marraskuun puolta, kun syöpäpolilta kolmivuotismammojen tulokset soittivat (niissä ei mitään, seuraava mammo seulonta ja sitten viimeinen seurantakuvaus syksyllä -26). Samalla mainitsin näistä napsahtelevista sormista. Hoitaja ehdotti letrojen vaihtamista Exemestaniin kokeilun vuoksi. Pitäisi kuulemma olla vähemmän hikoiluakin sen myötä. Ja katin kontit! ...

Hyvänen aika, lokakuu sujahti ohi täysin tekstittä! En ole jaksanut mitään muistiin riipustella. Tämä syksy on käytännössä ollut työtä ja lojumista, ei puhtia oikeastaan mihinkään, mikä poikkeaa pakollisesta. Ei töissä jaksamisessa ole pulmia ollut, ei vielä. Nyt huomaan, että arviointi alkaa tunkea öisiin ajatuksiin, vaikka vasta tammikuun lopulla pitäisi olla jyvällä siitä, mitä noille oppilapsille paperiin rustaa. Pienen ahdistuksen huomaan kuitenkin sisälläni nousevan. Ei kiva. Tämä syksy meillä on podettu tavalla tai toisella. Edelleenkin yskä minuakin toisinaan kiusaa, samoin päätä jomottelee vaihtelevalla menestyksellä. Ehkä hiukan epäsopivat silmälasit (tällä hetkellä käytössä vanhat lasit, koska nuo tuoreimmat ovat kovin naarmuiset), jokailtainen koko pään bluetoottaaminen (äänikirja auttaa hyvin uneen), perusflunssailun alkupireita tai sitten se pääkopan elättini rupeaa uhittelemaan. En tuosta jaksa sen suuremmin vielä kiinnostua, koska ei ole kysymys mistään jatkuvasta, eikä...

Alkuun ihan vain tällainen ryhmäkuva, koska sen haluan jonnekin laittaa. Ei tämä mihinkäään liity, mutta olivat tuossa pihalla poseeraamassa. Näitäkin voisi kuulemma syödä, vaikkeivät parasta herkkua olekaan. En testannut.   Suunnilleen vuosi sitten tappelin muutaman viikon yskän sun muun sellaisen kanssa. Silloin viimeksi olin hetken äänetön. Tänä syksynä taas toissaviikon tiistaina viimeisen oppitunnin jälkeen matkalla luokasta opehuoneeseen ääneni katosi. Muuta hätää ei ollut, seuraavana päivänä sitten vinguin ja pihisin oppitunnit läpi. Sen jälkeen ääni on ollut matala ja viikko siitä eteenpäin, toissapäivänä, rupesin viimeisellä tunnilla aivastelemaan. Jepjep, sittenhän se yöllä nostikin lämmön ja nosti muut mausteet pintaan. Olisi kiva, jos ei koko ajan yskittäisi. Rää'äntuotto sentään taitaa olla jo hiipumaan päin. Ärsyttää tällainen, mutta toisaalta hyvä, että osui ennen syyslomaa. Jospa sen saisi olla päällisin puolin terveitten kirjoissa. Kovin monelle sairauslomapäivälle...

Poikkesin nyrkkeilyhanskanhakureissulla... no ei sentään, jostain syytä vain tykkäsivät Novassa kääriä melkoisen jättimöykyn käteeni napsusormileikkauksen päätteeksi. Pari päivää pitäisi antaa tuon olla, sitten saa ottaa pois ja käydä suihkussa. Odotan siis huomista. Meinaan järveenkin hakeutua, kunhan tuo möykky on pois, kastumisvaara kuitenkin ilmeinen. Pelkillä tikeillä voi turvallisemmin mennä kumihanskalla ja teipillä suojaten. Ei niin hurjasti haittaa, jos ei pystykään koko aikaa pitämään kättä pinnalla. Koska käsisidoskuva on tylsä, lykkään tähän väliin Ladun Majan parkin vierestä elukan, nyrkkeilyhanska vasta myöhemmin. Kivempi kissaa on katsella noissa blogitekstien esittelyissä. Tuo leikattu käsi on toistaiseksi kohtalaisen vaivaton. Leikkaus meni sujuvasti, ainoa ikävä vaihe oli puudutus. Kaksi piikkiä kämmenpuolelle keskisormen alapuolelle. Ensimmäinen ikävämpi, toinen jo helpompi. Kyseli, olenko allerginen puudutusaineille, en myöntänyt. Kerroin kyllä, että edelliskerralla...

Yllättävän hyvin on tämä lukuvuosi lähtenyt käyntiin. Työjärjestys on minulle sangen sopiva: vain yksi sellainen päivä, jona ei ole vapaatuntia keskellä päivää. Pidän siitä, ettei tarvitse olla koko paketti hallussa yhteen pötköön, vaan voi tuntien välillä keskittyä miettimään, mitä olikaan aikonut seuraavaksi tehdä. Vaikka kuinka suunnittelisin ja kirjoittaisin vaihe vaiheelta muistiin tunnin oletetun kulun ja vaikka olisin saman "ohjelman" jo kahteenkin kertaan pyörittänyt läpi kuluneen viikon sisällä, en vain sitä muista. En pysty palauttamaan mieleen asioita. Muistilappuja nykyisin kalenterin joka sivulla ja oppikirjojen aukeamilla. Oi, aika, kulu nopeasti, että pääsisin jo eläkkeelle! Ja hallitus pitäköön huolen siitä, etteivät enää sorki eläkeikiä sillä tavalla, että toistamiseen tulisi lisää kakkua 😡. Ilman menneiden vuosien muutoksia pääsisin jo tämän vuoden lopussa vapaalle. Rikkonainen tämä syksy tulee olemaan. Nyt viikko vielä töissä ja sitten vaihteeksi pari vii...