Elämäni monikerta

Tästä keväästähän on tulossa kovinkin terveydellinen. Nyt jo olen kerennyt poiketa tervehtimässä labran väkeä, niitä Novan silmätyypejä, työterveyslääkäriä ja Novan mammo-/ultra-ammattilaisia. Näiden lisäksi kalenterissa on jo neljä muutakin merkintää ennen pääsiäistä. Onneksi nuo tulevat tapahtumat eivät ainakaan tällä tietoa riistä minulta palkanosia, koska pystyn hoitamaan osan puhelimessa työmaalla ja loppuihin sain sotkettua työterveyslääkärin maineen mukaan. Laittelin Mehiläisen sovelluksen kautta viestin työterveyshoitajalle. Valittelin sitä, että on taas häiritsevästi ruvenneet sormet puutumaan ja keskisormi napsumaan. Keskari jumittuu innokkaammin kuin viime keväänä, jolloin se toista kättäni syynännyt käsikirurgi Novassa innolla tuikkasi siihenkin kortisonia. Seitsemän kuukauden apu siitä piikistä oli. Pari päivää viestin jälkeen hoitaja soitti ja sanoi, että olisi muutaman päivän päästä aika lääkärille, otanko sen. Joku oli perunut. Sen kerran, kun ajan saa, totta kai otan s...

Loman jälkeen näemmä aina koittaa arki. Vielä kuukauden päivät pitäisi jaksaa täyteen ahdettua työjärjestystä, sitten tämän hetken tiedon mukaan palataan entiseen. Mahtaa tuntua mukavalta, kun on taas aikaa suunnitella hommia siinä tuntien välissäkin. Eipä sillä, kyllä tuon olen kummallisen helposti jaksanut vetää, vaikka tunteja onkin viikossa seitsemän enemmän kuin aiemmin. Olisihan tuo palkassakin näkynyt, jos olisin älynnyt oikein verokorttini uusia. Jossain vaiheessa loppuvuonna näitä tulorajoja kyllä nostin, mutta ei tainnut silloin olla tätä muutosta vielä tiedossa tai en ainakaan sitä ottanut huomioon. Meni sitten kivasti lisäprosentille. Käteen jäi vähemmän kuin ennen viikkotuntimäärän kasvua oli jäänyt. Vaan mitäpä tuosta, kyllä se joskus takaisin tulee. Arki näkyy siinäkin, että kalenteriin on pitänyt kirjata kaiken maailman terveydenhoitoon liittyviä käyntejä. Gynen kanssa kävin neuvottelemassa paikallisestrogeeneista, jälleen pohdituttaa, uskaltaako/kannattaako niitä tässä...

Pahoittelen, että naamakirjakavereilleni kuvat ovat luultavasti jo "niin nähtyjä". Teksti olisi joka tapauksessa ollut naamakirjaan liian pitkä ja kuitenkin halusin tästäkin muistiin asioita laittaa. Itsepä valitset, luetko ja jos aloitat lukemaan, mihin saakka luet. Pakko ei kuulemma ole kuin syntyä ja kuolla, kaikki muu siinä välillä on useimmiten ainakin jossain määrin vapaaehtoista, sanoi isäni. Tässä siis epämääräisiä muisteloita neljän yön mittaiselta Pariisin-reissulta. Loogisuutta tekstistä on turha hakea, eikä kirjoitusvirheiden bongaamisesta mitään palkintoa saa. Virheitä löytyy taatusti. Tyypilliseen tapaamme emme tätä reissua juurikaan suunnitelleet, juolahti vain loman alkaessa mieleen, että jossain voisi ehkä käydä. Pitkään aikaan ei oikeastaan ole ollut hinku minnekään kauemmas mennä, emmekä koronan alkamisen jälkeen ole käyneet kuin kerran ulkomailla. Haaparantaa ei tässä yhteydessä ulkomaaksi lasketa. Eikä Ahvenanmaata, vaikka Geocaching niin tekeekin. Siinä ...