Elämäni monikerta

Ulkona tihuuttaa, ei tee mieli mennä sinne. Hyvä kuitenkin, että edes hiukan sataa, saavat jäät kyytiä. Eilen lenkin jälkeen kävin avannon äärellä tuijottamassa, mutta ei tehnyt mieli mennä sinne. Niin sekaista, sulamisen jäljiltä kaikenlaista töhnää jään pinnalta. Sorsat sun muut tirpat ovat löytäneet jään reunan ja niiden jätökset siinä odottavat vuoroaan sulamisen edetessä. Jospa sataisi ja jää väsyisi olemaan jäätä. Pääsisivät kaikki tuo sulamisen tuomat epäpuhtaudet vapaammin liikkumaan ja pois minun tieltäni. Ei se tänä aamuna yhtään houkuttelevammalta näyttänyt, enkä oikeastaan tiedä, miksi edes kävin katsomassa tilannetta.  On hauskaa, että omasta pihasta pääsee jo liukastelematta tuonne sulien teiden varteen kävelemään. En eilen vielä lähtenyt hiekkateitä katsastamaan, vaikka luultavasti nuo meidän tietä isommat väylät ovat nekin jo sulia. Hiihtämään ei ilmeisesti enää tänä keväänä kannata näillä seuduilla yrittää, joten on palattava kävelyn pariin. Mikäpä siinä, se on mie...

Wow! Reilu viikko sittten selailin työterveyden sivuja ja mietin voisiko sieltä varata ajan ihan noin vain vai pitääkö ensin puhua jonkun kanssa. Olisin löytänyt hyvän ajankohdankin lääkärille, jonka tuo sivu väitti olevan meidän kunnan asioita hoitava tohtorisetä. En sitten kuitenkaan varannut, koska eihän se niin helposti kuitenkaan voisi työterveydessä sujua. Pari päivää sen jälkeen työterveyshoitaja sitten sopivasti soitti ja kysyi, miten menee. Jotenkin päin sen jälkeen, kun olin samaan hengenvetoon sekä kehunut selvinneeni koko talven ilman sairauslomia, että selostanut vaikka mitä, sain kuitenkin puhuttua itselleni vappua edeltävälle viikolle liki kolmen vartin lääkäriajan, jonka aikana minun on lupa valittaa kaikesta, mistä tuohon mennessä keksin valittaa. Lääkäri tosin on eri tyyppi, koska se minun löytämäni ”on kyllä mblmb, mutta mbmbmmbl ei ole”. En päässyt oikein jyvälle, mikä jutun juoni oli, mutta samapa tuo. Nyt pitää tehdä lista kaikista vaivoista, koska oletettavasti n...