Elämäni monikerta

Alkuun ihan vain tällainen ryhmäkuva, koska sen haluan jonnekin laittaa. Ei tämä mihinkäään liity, mutta olivat tuossa pihalla poseeraamassa. Näitäkin voisi kuulemma syödä, vaikkeivät parasta herkkua olekaan. En testannut.   Suunnilleen vuosi sitten tappelin muutaman viikon yskän sun muun sellaisen kanssa. Silloin viimeksi olin hetken äänetön. Tänä syksynä taas toissaviikon tiistaina viimeisen oppitunnin jälkeen matkalla luokasta opehuoneeseen ääneni katosi. Muuta hätää ei ollut, seuraavana päivänä sitten vinguin ja pihisin oppitunnit läpi. Sen jälkeen ääni on ollut matala ja viikko siitä eteenpäin, toissapäivänä, rupesin viimeisellä tunnilla aivastelemaan. Jepjep, sittenhän se yöllä nostikin lämmön ja nosti muut mausteet pintaan. Olisi kiva, jos ei koko ajan yskittäisi. Rää'äntuotto sentään taitaa olla jo hiipumaan päin. Ärsyttää tällainen, mutta toisaalta hyvä, että osui ennen syyslomaa. Jospa sen saisi olla päällisin puolin terveitten kirjoissa. Kovin monelle sairauslomapäivälle...

Poikkesin nyrkkeilyhanskanhakureissulla... no ei sentään, jostain syytä vain tykkäsivät Novassa kääriä melkoisen jättimöykyn käteeni napsusormileikkauksen päätteeksi. Pari päivää pitäisi antaa tuon olla, sitten saa ottaa pois ja käydä suihkussa. Odotan siis huomista. Meinaan järveenkin hakeutua, kunhan tuo möykky on pois, kastumisvaara kuitenkin ilmeinen. Pelkillä tikeillä voi turvallisemmin mennä kumihanskalla ja teipillä suojaten. Ei niin hurjasti haittaa, jos ei pystykään koko aikaa pitämään kättä pinnalla. Koska käsisidoskuva on tylsä, lykkään tähän väliin Ladun Majan parkin vierestä elukan, nyrkkeilyhanska vasta myöhemmin. Kivempi kissaa on katsella noissa blogitekstien esittelyissä. Tuo leikattu käsi on toistaiseksi kohtalaisen vaivaton. Leikkaus meni sujuvasti, ainoa ikävä vaihe oli puudutus. Kaksi piikkiä kämmenpuolelle keskisormen alapuolelle. Ensimmäinen ikävämpi, toinen jo helpompi. Kyseli, olenko allerginen puudutusaineille, en myöntänyt. Kerroin kyllä, että edelliskerralla...