Elämäni monikerta

Mieluusti kirjoittaisin jotain. On jonkinlainen sanomisen tarve, mutta ei aavistustakaan, mitä sanoisin. Turhautunut riipustelemaan jatkuvasti vaivoista. Melkein helpommalla pääsee, jos antaa listan ja toteaa, etä tänään rastitetaan tästä kaikki. No, öisin ei enää yskitä, ainoastaan ajoittain päivällä. Mutta muu perusrepertuaari on vaihteeksi käytössä. Ei niistä sen enempää nyt. Töissä olen viihtynyt yllättävän hyvin tänä syksynä. Yksi suuri syy tuohon on se, että saan pitää kaikki oppitunnit samassa luokassa, joten kaikki kirjat ja muu tarvittava ovat aina paikalla. Ei tarvitse kykkiä opehuoneen lattiatason kaapista mitään kaivamassa. Voin jäädä viimeisen tunnin jälkeen rauhassa yksin seuraavaa päivää miettimään, eikä tarvitse mennä kesken ajatusten kenenkään kanssa keskustelemaan. Ei sillä, ettenkö pitäisi työkavereistani - kyllä pidän, upeaa porukkaa! Alkaa vain olla vaikeuksia tässä iässä koota ajatukset uudelleen, jos välillä intoutuu jostain muusta asiasta puhumaan. Muutenkin vii...

Vielä viikko olisi töitä jaksettava, sitten saa hetken (toivottavasti) ihan vain lomailla. Yli kolme viikkoa tässä on nyt joutunut erilaisten flunssantapaisten oireiden kanssa vatuloimaan. Muutaman päivän oli sentään ihan saikkukelpoisia päiviä, mutta enimmäkseen tämä on ollut sellaista, että päivät on ok, mutta yöt sitten yskitään. Se uni kuitenkin olisi melko tärkeää jaksamisen kannalta, mutta kuinkapa nukut, kun jatkuvasti yskittää. Ihan kevyellä kurkkukivulla tämä alkoi syyskuun puolivälin jälkeen, kahtena iltana hiukan tuntui niellessä. Sitten yhtenä iltana töitten jälkeen hiukan nosti lämpöä, mutta sekin meni ohi. Seuraava päivä olikin yllättäen käytännössä äänetön. Töissä vingahtelin kuin murrosikäinen teinipoika. Seuraavana yönä se yskä sitten alkoi ja nosti kuumeen samalla. Muu hoitui jokseenkin itsekseen pois, mutta yskä jäi. Enhän minä terveyskeskuksen aukioloaikoina ikinä sinne ehdi, ja koska muutenkin rupesi näyttämään siltä, että kyllä tämä tästä, en edes yrittänyt mihink...