Kesä meni, syksy tuli
Miten onkin ollut niin hankala ruveta kirjoittamaan mitään tänä kesänä. On onni, etten ole ammattikirjoittaja. Jos elantoni riippuisi siitä, kuinka usein ja millaista tekstiä saan aikaan, olisin luultavasti jo aikoja sitten ollut kadulla almuja anelemassa. Onhan tässä kesällä kuitenkin kaikenlaista tapahtunut. Kylvettyjä kukkiakin rupesi viimein loppukesällä näkymään. Ehkä kesän suurin asia oli tyttären koiran taipaleen päättyminen. On se merkillistä, miten suurin tuntein eläimen kuolemaan reagoi. Ei edes oma koira ja olihan tuo odotettavissa, ettei sekään ikuisesti elä. Koiralle 13 vuotta on jo ihan kunnioitettava ikä. Sitä arvostan, että se sai arvoisensa kunnioittavan lopun ja sen lauma saatteli sen rakkaudella perille. Tätä kirjoittaessani jälleen täällä itken. Samoilla itkuilla kaipaan kaikkia oman elämäni koiria. Tämä vanhus sai vielä viimeisiksi viikoiksi itselleen pienen kaverin, jolle ehti varmaan siirtää kaiken oleellisen tiedon laumasta, jonka elämäänsä aloittelevalle rääpäl...