Vesikelistä lumille
Tammikuu on kääntynyt jo loppupuoliskolle, kohti kevättä siis ollaan menossa. Kun lumet tulivat maahan oli kivaa se, että pimeys vaikutti valoisammalta, mutta harmitti hyvien kävelylenkkien muuttuminen hankaliksi. Rohkaistuin ja vuosien jälkeen kaivoin esille joskus -90-luvulla hankkimani sukset. Kyllähän niilläkin sitä liikettä saa aikaan, vaikken mikään hiihtointoilija olekaan. Oli hauskaa huomata, että tuo kolmatta vuotta vanha polvi on kestänyt ihan mukavasti sellaisen tasamaahiihdon. Suuriin mäkiin minusta ei ole, kyykyssä laskeminen laittaa tuon syntymäpolven naksuttamaan sen verran ikävästi, etten mäkiin oikein ihastu. Kaatumistakin pelkään, ei kiitos. Mutta sen verran tuon homman makuun olen päässyt, että nyt harmitti nuo tammikuiset totaalivesikelit. Ladut menivät pilalle, hiekka ja havunneulat puskivat jo ennestään paikoin läpi, puhumattakaan sitten usean päivän sateiden jälkeen. Tienvieruksetkin herkesivät siinä vielä niin liukkaiksi, ettei oikein innostanut töiden jälkeen l...