Elämäni monikerta

Vuoden viimeinen päivä. Oma mieli pakottaa kirjoittamaan edes jotain muistiin, vaikkei oikein mitään intoa olekaan.  Muutama viime yö on mennyt täysin harakoille. Uni ei tule ja jos sattuu sitten joskus tulemaan, se ei pysy. Kävin puolilta öin ottamassa Buranan ja puoli kahden aikaan Panadolin. Siippa komensi yöllä ulos happihyppelyllekin. Menin ja tuijottelin upeaa tähtitaivasta parikymmentä minuuttia.  Särkylääkkeet siksi, että kummallista, mihinkään varsinaisesti täsmällisesti paikantumatonta tai liikkeisiin liittyvää särkyä oikean lavan/olan seudulla. Ja sormet - ne ovatkin aivan oma jomottava lukunsa nykyisin. Taisi olla marraskuun puolta, kun syöpäpolilta kolmivuotismammojen tulokset soittivat (niissä ei mitään, seuraava mammo seulonta ja sitten viimeinen seurantakuvaus syksyllä -26). Samalla mainitsin näistä napsahtelevista sormista. Hoitaja ehdotti letrojen vaihtamista Exemestaniin kokeilun vuoksi. Pitäisi kuulemma olla vähemmän hikoiluakin sen myötä. Ja katin kontit! ...