Elämäni monikerta

Tammikuun lopulle nasahti uusi mammoaika. Pitää muistaa jollekin aamulle varata labrat, ettei pääse unohtumaan. Meni edellinen ajanvaraus siinä samassa koronarytäkässä ihan susille sekin. Lääkäriaikaa tuossa yhteydessä ei sitten taida ollakaan, ainoastaan hoitaja soittaa jossain vaiheessa. Hiukkasen hankalaa sekin, että niin epämääräinen aika annetaan - "jossain vaiheessa päivän aikana". Jep, jep, hivenen hankala on oppitunnin aikana vastailla. Juuri tällä hetkellä hiukan harmittaa oma vointi. Ei mitään suurta ja maata kaatavaa, ei toki, mutta kasautuu taas kaikkea pientä riesaa. Syntymäpolvi rupesi eilen kiukuttelemaan, pisti oikein kunnolla jonkin aikaa joka askeleella. Vasempaankin jalkaan rupeaa joku plantaarifaskiittiin viittaava pesiytymään, olisin ollut ihan tyytyväinen siihen, että vain tuo oikea olisi hankala. Oikea keskari kipuilee ja napsuu, kuten viime talvenakin. Ja eilen sitten vasen rannekin ilmoitti aloittavansa sen saman vaivan, mikä elokuusta -22 toukokuuhun...

Kuvittelin, että tässä vaiheessa voisin jo sujuvasti raportoida 2-vuotistarkastuksesta ja kaikesta sen ympäriltä. Katinkontit, koronatesti näytti sopivasti plussaa edellispäivänä. Enpä tohtinut lähteä riskeeraamaan muiden terveyttä, vaikka luultavasti olisin hyvin voinut tervettä tuolloin näytellä. Peruin sitten samana aamuna mammon. Nyt sitten odotellaan, josko joskus uuden ajan saisi. Veikkaan, että menee pitkälle ensi vuoden puolelle. Lähinnä ärsyttää, koska tuo peruttu aika olisi ollut huomattavasti helpompi sijaisjärjestelyjen ja -ohjeistusten kannalta, kuin jatkossa mikään päivä tulee olemaan. Oma työnkuva muuttuu hiukan ensi maanantaista alkaen, tulee lisää hommia 7h/viikko. Todennäköisesti tilapäisjärjestely, johtuu erään työtoverin virkavapaudesta ja siitä seuranneista työjärjestysmuutoksista. Itse tuohon suostuin, ei siinä mitään, en valita, mutta hankalampi järjestää mitään poissaoloja. Menee aina kaikki palkattomaksi, kun ei juurikaan vapaatunteja päivissä ole, eikä yksikää...